Kenen etu on jos työntekijä tulee sairaana töihin tartuttamaan muita + että pieni flunssakin voi ärtyä pahemmaksi ja pidemmäksi sairasteluksi jos ei saa muutamaa päivää sairastella kotona ? Onko lapsen edunmukaista että vanhemmat eivät saa jäädä hoitamaan sairasta lasta ? Pitäisikö päiväko
ti-ikäinen ja ala-asteikäinen lapsi olla yksin kotona kuumeessa tai oli sairaus mitä tahansa ? Eihän sairasta lasta saa viedä päiväkotiin tai lähettää kouluunkaan tartuttamaan muita. Miksi aikuisten maailmassa saisi mennä sairaana töihin. Tää on ihan järjetön ajatus !
Nykyisin vanhempi saa jäädä hoitamaan alle 10 v sairastavaa lasta. Onko lapsi sen jälkeen kypsä hoitamaan itseään kuumeisena tai muuta sairausta sairastaessaan reippaasti yli 8 tuntia ? Ottakaa huomioon että sairauksia on monenlaisia ei pelkkää flunssaa / kuumeilua. Minun mielestä ei ole.
Olen viime aikoina miettinyt että ikärajaa olisi hyvä nostaa 12 vuoden ikään eli vanhempi voisi jäädä hoitamaan ala-asteen ikäistä sairasta lastaan. Yläasteikäistä ja yleensäkin alle 18 vuotiasta lasta vanhemmat voisivat jäädä hoitamaan pariksi päiväksi riippuen sairauksen diagnoosista. Näin turvattaisiin lapselle turvallinen sairastelu ja parantuminen kotona vanhempien hellässä hoidossa. Tämä olisi lapsen ja perheen etu. Lapset ovat pieniä hetken elämästämme. Vaikka esim. teini-ikäiset eivät tunnu näyttävän että kaipaavat vanhempiaan niin kyllä jokaiselle lapselle on omat vanhemmat rakkaita.
Entä koskeeko 10 v ikäraja vammaisen lapsen vanhempia ? Samanikäiseen verrattuna vammaiset lapset ja nuoret eivät ole kykeneviä hoitamaan itse itseään, ainakaan kaikki. Näissä tapauksessa voisi olla hyvä antaa työnantajalle vammaisesta lapsesta lapsen lääkärin C-lausunto, näin ainakin itse olen tehnyt. Näin vältytään epäilykseltä että käytetään väärin kotiin jäämistä. Ainakin toivon näin. Tässä kohtaan moni voi ajatella että miksi vammaisen lapsen vanhemmilla tulisi olla erioikeuksia. Ei kannata olla kateellinen ollenkaan. Ei kaikilla vammaisen lapsen vanhemmilla ole helppoa, vaikkakin normaalilapsenkin kanssa voi olla "vaikeuksia". Vammaisuutta on monenlaisia; monivammaisuutta niin ettei lapsi liiku koskaan askeltakaan itse jne. Uskon silti että oli perheessä normaali- tai vammainen lapsi niin jokainen vanhempi Rakastaa omia lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Itse en ainakaan vaihtaisi päivääkään pois !
Summasummarum, en kannata sairauskarenssia. Jo nyt on perheet tiukoilla kun asumiskulut ovat korkeita, vaatteet ja ruokakin maksavat jotka on sentään pakollisia menoja. Ilman vaatteita ei voi kulkea ulkona, ruokaa ja syötävä jotta pysyy hengissä + terveenä sekä koti on jokaiselle paikka missä viettää perheen kanssa yhteistä aikaa. Välillä perheillä on tiukkaa. Se että asuu omistusasunnossa ei pitäisi sulkea väliaikaisien tukien saamista. Se että annetaan ymmärtää "myy asuntosi" ei ole ratkaisu koska mihin lapsiperhe yhtäkkiä muuttaisi ja joutuisi vaihtamaan lapsen päiväkotipaikkaa / koulua eikä se ole lapsen edunmukaista. Ei kaikki asu vuokra-asunnossa ja vaikka asuisi vuokra-asunnossa niin asumiskulut on korkeita. Vuokran tai omistusasunnon vastikkeen lisäksi asumiskuluihin kuuluu mm. sähkö-, vesi-, asuntolainakulut.
Lapsiperheitä tulisi tukea erilaisin tuin ja palveluin. Kuten sanottu niin lapset ovat pienen hetken lapsia. Jokaisen vanhemman tulisi saada nautttia lapsistaan ja antaa heille Rakkautta sekä huolenpitoa. Kun lapset muuttavat omaan asuntoon niin vanhemmillakin on enemmän aikaa panostaa aikaa itselleen ja työnteolle.
Toivottavasti itse olen osannut kasvattaa lapsiani hyville tavoille jne. Siihen olen ainakin pyrkinyt. Meidän uusioperheessä on lapsia kannustettu, kuljetettu ja kustannettu harrastamaan. Yhteistyö lapsieni koulujen kanssa on sujunut hyvin. Esikoisen ala-asteen viimeisimpinä vuosina istuin koulun johtokunnassa puolustamassa erityisoppilaita. Myönnän että olin otettu kun koulun rehtori soitti minulle henk.koht. ja pyysi minua johtokuntaan. Mietin yön yli, jonka jälkeen olin valmis osallistumaan johtokunnan kokouksiin. Urheiluseurassa olen ollut aktiiivisena jo 11 vuoden ajan. Näillä luottamustehtävissä mukana olollani olen itse pyrkinyt osoittamaan että välitän lapsieni asioista. Eikä pelkästään omien lasteni vaaan yleensäkin lapsien ja nuorten asioista ja hyvinvoinnista.
Moni on ihmetellyt miten jaksamme tai ehdimme. Oma vastaukseni on ollut ja tulee olemaan se että olen halunnut olla mukana lapsieni elämässä ja toivottavasti oppivat pysymään oikealla tiellä. Vaikka toinenkin lapseni täyttää kohta 18 v niin toivottavasti saan olla auttamassa ja tukemassa häntä. Esikoinen täyttää kohta 19 v, mutta vammaisuudensa vuoksi saan olla hoitamassa ja puolustamassa jotta hän saa kaiken tarvitsemansa vammaislain mukaiset tuet + palvelut. Kuopuksemme on 10 v., joka tarvitsee vielä pitkään meidän vanhempien tukea ja läsnäoloa.
Jokaisella lapselle tulisi saada olla oikeus elää hyvä lapsuus ja nuoruus perheen taustoista huolimatta. Lasten ja nuorten tulisi saada hyvä koulutus, työ ja harrastaa urheilua / soittamista / taide-aineita yms. Jokaiselle lapselle varmasti löytyy Suomen maassa joku kiinnostava harrastus. Myös vammaisille lapsille on koulutus, työ ja harrastus tärkeää. Näin estettäisiin lasten ja nuorten syrjäytyminen, myös vammaisten lasten ja nuorten osalta. Vammaiset nuoretkin haluavat opiskella ja tehdä töitä kuten samanikäiset kaverinsa.
Nykyisin vanhempi saa jäädä hoitamaan alle 10 v sairastavaa lasta. Onko lapsi sen jälkeen kypsä hoitamaan itseään kuumeisena tai muuta sairausta sairastaessaan reippaasti yli 8 tuntia ? Ottakaa huomioon että sairauksia on monenlaisia ei pelkkää flunssaa / kuumeilua. Minun mielestä ei ole.
Olen viime aikoina miettinyt että ikärajaa olisi hyvä nostaa 12 vuoden ikään eli vanhempi voisi jäädä hoitamaan ala-asteen ikäistä sairasta lastaan. Yläasteikäistä ja yleensäkin alle 18 vuotiasta lasta vanhemmat voisivat jäädä hoitamaan pariksi päiväksi riippuen sairauksen diagnoosista. Näin turvattaisiin lapselle turvallinen sairastelu ja parantuminen kotona vanhempien hellässä hoidossa. Tämä olisi lapsen ja perheen etu. Lapset ovat pieniä hetken elämästämme. Vaikka esim. teini-ikäiset eivät tunnu näyttävän että kaipaavat vanhempiaan niin kyllä jokaiselle lapselle on omat vanhemmat rakkaita.
Entä koskeeko 10 v ikäraja vammaisen lapsen vanhempia ? Samanikäiseen verrattuna vammaiset lapset ja nuoret eivät ole kykeneviä hoitamaan itse itseään, ainakaan kaikki. Näissä tapauksessa voisi olla hyvä antaa työnantajalle vammaisesta lapsesta lapsen lääkärin C-lausunto, näin ainakin itse olen tehnyt. Näin vältytään epäilykseltä että käytetään väärin kotiin jäämistä. Ainakin toivon näin. Tässä kohtaan moni voi ajatella että miksi vammaisen lapsen vanhemmilla tulisi olla erioikeuksia. Ei kannata olla kateellinen ollenkaan. Ei kaikilla vammaisen lapsen vanhemmilla ole helppoa, vaikkakin normaalilapsenkin kanssa voi olla "vaikeuksia". Vammaisuutta on monenlaisia; monivammaisuutta niin ettei lapsi liiku koskaan askeltakaan itse jne. Uskon silti että oli perheessä normaali- tai vammainen lapsi niin jokainen vanhempi Rakastaa omia lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Itse en ainakaan vaihtaisi päivääkään pois !
Summasummarum, en kannata sairauskarenssia. Jo nyt on perheet tiukoilla kun asumiskulut ovat korkeita, vaatteet ja ruokakin maksavat jotka on sentään pakollisia menoja. Ilman vaatteita ei voi kulkea ulkona, ruokaa ja syötävä jotta pysyy hengissä + terveenä sekä koti on jokaiselle paikka missä viettää perheen kanssa yhteistä aikaa. Välillä perheillä on tiukkaa. Se että asuu omistusasunnossa ei pitäisi sulkea väliaikaisien tukien saamista. Se että annetaan ymmärtää "myy asuntosi" ei ole ratkaisu koska mihin lapsiperhe yhtäkkiä muuttaisi ja joutuisi vaihtamaan lapsen päiväkotipaikkaa / koulua eikä se ole lapsen edunmukaista. Ei kaikki asu vuokra-asunnossa ja vaikka asuisi vuokra-asunnossa niin asumiskulut on korkeita. Vuokran tai omistusasunnon vastikkeen lisäksi asumiskuluihin kuuluu mm. sähkö-, vesi-, asuntolainakulut.
Lapsiperheitä tulisi tukea erilaisin tuin ja palveluin. Kuten sanottu niin lapset ovat pienen hetken lapsia. Jokaisen vanhemman tulisi saada nautttia lapsistaan ja antaa heille Rakkautta sekä huolenpitoa. Kun lapset muuttavat omaan asuntoon niin vanhemmillakin on enemmän aikaa panostaa aikaa itselleen ja työnteolle.
Toivottavasti itse olen osannut kasvattaa lapsiani hyville tavoille jne. Siihen olen ainakin pyrkinyt. Meidän uusioperheessä on lapsia kannustettu, kuljetettu ja kustannettu harrastamaan. Yhteistyö lapsieni koulujen kanssa on sujunut hyvin. Esikoisen ala-asteen viimeisimpinä vuosina istuin koulun johtokunnassa puolustamassa erityisoppilaita. Myönnän että olin otettu kun koulun rehtori soitti minulle henk.koht. ja pyysi minua johtokuntaan. Mietin yön yli, jonka jälkeen olin valmis osallistumaan johtokunnan kokouksiin. Urheiluseurassa olen ollut aktiiivisena jo 11 vuoden ajan. Näillä luottamustehtävissä mukana olollani olen itse pyrkinyt osoittamaan että välitän lapsieni asioista. Eikä pelkästään omien lasteni vaaan yleensäkin lapsien ja nuorten asioista ja hyvinvoinnista.
Moni on ihmetellyt miten jaksamme tai ehdimme. Oma vastaukseni on ollut ja tulee olemaan se että olen halunnut olla mukana lapsieni elämässä ja toivottavasti oppivat pysymään oikealla tiellä. Vaikka toinenkin lapseni täyttää kohta 18 v niin toivottavasti saan olla auttamassa ja tukemassa häntä. Esikoinen täyttää kohta 19 v, mutta vammaisuudensa vuoksi saan olla hoitamassa ja puolustamassa jotta hän saa kaiken tarvitsemansa vammaislain mukaiset tuet + palvelut. Kuopuksemme on 10 v., joka tarvitsee vielä pitkään meidän vanhempien tukea ja läsnäoloa.
Jokaisella lapselle tulisi saada olla oikeus elää hyvä lapsuus ja nuoruus perheen taustoista huolimatta. Lasten ja nuorten tulisi saada hyvä koulutus, työ ja harrastaa urheilua / soittamista / taide-aineita yms. Jokaiselle lapselle varmasti löytyy Suomen maassa joku kiinnostava harrastus. Myös vammaisille lapsille on koulutus, työ ja harrastus tärkeää. Näin estettäisiin lasten ja nuorten syrjäytyminen, myös vammaisten lasten ja nuorten osalta. Vammaiset nuoretkin haluavat opiskella ja tehdä töitä kuten samanikäiset kaverinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti