Esteetön koti, asuminen ja rakentaminen

Vammaisten koti  tulisi olla esteetöntä sekä koti tulisi olla avara, jotta huonekaluja olisi mahdollista sijoittaa väljästi, etenkin mikäli asukas käyttää apuvälineitä. Sisäänkäynneillä tulisi olla liuskat , jotta mm. pyörätuolilla liikkujat pääsevät kulkemaan ilman apua. Käsijohteet olisi hyvä sijoittaa kahdelle eri korkeudelle ja niiden tulisi jatkua 30 cm yli kaltevan osuuden. Asunnon eteisen on oltava tilava, jotta oven saa avattua tarpeeksi apuvälineillä liikkuessa. Mahdollisen pihan / parvekeoven kynnys on oltava sellainen että niistä pääsee ulos apuvälineilläkin. 

Asunnon rakentamisessa ja remontoinnissa tulisi ottaa huomioon asukkaan tarpeet. Normaalit huonekalut kuuluvat myös vammaisen kotiin. Asukkaan olisi pystyttävä liikkumaan mahdollisilla apuvälineillään yksin ilman että törmäilee huonekaluihin tai ovenkarmeihin.  Keittiössä tarvittavat kodinkoneet ja kaapistot tulisi sijoittaa niin että asukas ylettyy kodinkoneisiin ja kaappeihin sekä tiskialtaan alla oltava tilaa. Pesutiloissa on oltava myös riittävästi tilaa mahdollisten apuvälineiden vuoksi. Makuu- ja olohuoneessa on päästävä liikkumaan helposti. Oviaukot on oltava leveät mm. pyörätuolilla liikkujia ajatellen ja ehdottomasti kynnyksettömiä. Kehitysvammaisten näkökulmasta tukiasunto tulisi olla myös turvallinen ja laitteet helppokäyttöisiä.

Asunnon remontoitiin voi hakea tukea. Lisäksi yhteiskunta on valmis tarjoamaan palveluja omaishoitajalle, että hän pystyy hoitamaan läheisensä kotona mahdollisimman kauan. Omaishoitajan näkökulmasta katsottuna omaishoitajan olisi pystyttävä auttamaan omaishoidettavan liikkumista turvallisesti. Omaishoitajan ja eism. kehitysvammaisen vanhemman näkökulmasta katsottuna olisi hyvä kun omaishoidettava tai aikuinen lapsi saisi oman asunnon / tukiasunnon läheltä omaishoitajaa tai vanhempiaan. Nuorelle aikuistuvalle vammaiselle olisi turvallista opetella itsenäistymistä kun ei joutuisi muuttamaan kovin kauas lapsuuden kodistaan. 

Hyvää tietoa löytyy www.toimivakoti.fi . Heillä on pysyvät näyttelytilat Käpylässä, kannattaa käydä tutustumassa, josta löytyy kaikki viimeisimmät apuvälineet ja ratkaisut. 

Toinen hyvä paikka on www.kynnys.fi , http://www.kynnys.fi/ideoita_asumiseen/ sivuilta. Paljon hyvää tietoa !

Terveyskeskus keskustelu

   Julkisuudessa on ollut keskustelua terveysasemien vähentämisestä ja terveyskioskien perustamisesta. Keskusteluissa on ilmennyt että Helsinkiin perustettaisiin 4 keskitettyä terveyskeskusta. Terveyskioskeja sijoitettaisiin kauppakeskuksiin, jolloin olisi matalampi kynnys käydä mittauttamassa mm. verenpainetta. Sinänsä hyvä ajatus, mutta se ei saa vähentää lähiterveysasemien määrää. Lähiterveysasemia ei tulisi supistaa, koska jokainen asuinalue on erilainen. Monissa asuinalueilla asuu lapsiperheitä rattaineen sekä myös iäkkäitä ja vammaisia henkilöitä apuvälineineen. Heillä on haasteellista kulkea julkisilla kulkuvälineillä kun välttämättä ei ole matalalattiallisia julkisia liikennevälineitä juuri sillä asuinalueella missä asuvat sekä vuorovälit voivat olla jopa 20-30 minuuttia. Viittaan tässä Kehä 3 rajalla olevia lähiöitä. Keskustassa asuvilla asukkailla on mahdollisuus käyttää bussia, raitiovaunua ja metroa.

   Kehitetään olemassa olevia lähiterveysasemia. Kaikkien asukkaiden ikään, sukupuoleen, sairauteen tai vammaisuuteen katsomatta pitäisi päästä lähiterveyskeskukseen hoitoon jonottamatta montaa viikkoa. Sairaan lapsen kanssa, oli kyseessä mikä sairaus tahansa, tulisi päästä sinä päivänä kun vanhempi soittaa terveysasemalle. Näin ei valitettavasti tapahdu, jolloin perheet joutuvat turvautumaan yksityisen lääkäriaseman palveluun.

   Tuodaan lähiterveysasemiin työterveystiimi Helsinginkadulta ja Sturenkadulta, jotka ottaisivat kunnan omat työntekijät virastosta huolimatta lähempänä kunnan työntekijöiden työpaikkaa. Kunnantyöntekijän päästessä lähellä työpaikkaansa hoitoon ja labrakäynnille säästäisi aikaa matkoissa. Etenkin Kehä 3 rajalla asuvilla / työskentelevillä saattaa mennä työterveyskeskusmatkoihin jopa tunti / suunta. Labrakäynnit tulisi saada käydä ainakin lähiterveysasemalla.

   Siirretään vammaisneuvolan vammaislääkärit terveysasemiin Sofianlehdonkadulta, jotta vammaiset saavat asiantuntevaa palvelua lähempänä omaa kotia. Ihmettelen että 2010 -luvulla vammaislääkäripalvelut on erillään muista väestöstä, jonne Kehä 3 rajalla olevilta asuinalueilta menee n. tunti / suunta, jolloin vanhemman työajasta menee puoli päivää ja se tulee korvata tai sitten vanhempi ottaa palkattoman vapaapäivän. Vammaisneuvolankäynnin jälkeen vielä kun pitää viedä lapsi päiväkotiin tai kouluun. Näihin käynteihin ei saa edes käyttää vammaispalvelusta saatua kaupunkitaksikorttia.
   Nykyisessä vammaisneuvolassa, joka sijaitsee Sofianlehdonkadulla, ei mitata muuta kuin pituus ja painoa. Kun vammaisen kanssa on varattu vammaisneuvolaan aika niin pyöreän pöydän ympärillä on kokoontunut vammaistiimistä erityissosiaalityöntekijä, vammaislääkäri, psykologi sekä tarpeen mukaan fysioterapeutti ja johtava puheterapeutti sekä tietenkin vammaisen lapsen vanhemmat. Mahdollisesti paikalla on myös vammaisen lapsen opettaja koulusta / päiväkodista. Mitään isompia tutkimuksia ei siis vammaisneuvolassa tehdä. Lääkäri kirjoittaa tarvittavat lähetteet vammaisneuvolasta käsin joko HUS Lastenklinikalle tai lähiterveysasemalle mm. labrakäyntejä varten. Kaikki kolesteroli- ja muut labrakokeet tehdään vammaisen lähiterveysasemalla, jossa ei välttämättä ole osaamista hoitaa vammaista lasta. Omaa kokemusta on kehitysvammaisen lapseni kanssa kun terveydenhoitaja ei osannut tarkistaa onko korvaputkitus paikoillaan. Käytännössä korvaputkituskontrollit suoritetaan HUS korvapoliklinikalla Dagmarinkadulla.

   Ehdottaisin että vammaisneuvolatiimin lääkärin vastaanotto olisi esim. Koillisessa keskitetysti jollakin terveysasemalla, jonne on helppo tulla joka suunnalta Koilliselta alueelta. Samanlainen käytäntö otettakoon käyttöön tottakai kaikissa Helsingin asuinalueilla. Ei tarvitsisi lisää vammaislääkäreitä vaan samat kuin nyt palvelisivat vastuuasuinalueittain vammaisia perheitä.

Koillisessa vammaistiimin fysioterapeutin, johtavan puheterapeutin  ja psykologin työhuoneet ovat Malmilla Latokartanontiellä sekä erityissosiaalityöntekijän työhuone on Malmin virastotalolla. Eli vain lääkärin työhuone on Sofianlehdonkadulla. Muutos helpottaisi vammaisperheitä. Eikä maksaisi mitään.