Julkisuudessa on ollut keskustelua
terveysasemien vähentämisestä ja terveyskioskien perustamisesta. Keskusteluissa
on ilmennyt että Helsinkiin perustettaisiin 4 keskitettyä terveyskeskusta.
Terveyskioskeja sijoitettaisiin kauppakeskuksiin, jolloin olisi matalampi
kynnys käydä mittauttamassa mm. verenpainetta. Sinänsä hyvä ajatus,
mutta se ei saa vähentää lähiterveysasemien määrää. Lähiterveysasemia ei tulisi
supistaa, koska jokainen asuinalue on erilainen. Monissa asuinalueilla asuu lapsiperheitä
rattaineen sekä myös iäkkäitä ja vammaisia henkilöitä apuvälineineen. Heillä on
haasteellista kulkea julkisilla kulkuvälineillä kun välttämättä ei ole
matalalattiallisia julkisia liikennevälineitä juuri sillä asuinalueella missä asuvat sekä
vuorovälit voivat olla jopa 20-30 minuuttia. Viittaan tässä Kehä 3 rajalla olevia lähiöitä. Keskustassa asuvilla asukkailla on mahdollisuus käyttää bussia, raitiovaunua ja metroa.
Kehitetään olemassa olevia lähiterveysasemia.
Kaikkien asukkaiden ikään, sukupuoleen, sairauteen tai vammaisuuteen katsomatta
pitäisi päästä lähiterveyskeskukseen hoitoon jonottamatta montaa viikkoa.
Sairaan lapsen kanssa, oli kyseessä mikä sairaus tahansa, tulisi päästä sinä
päivänä kun vanhempi soittaa terveysasemalle. Näin ei valitettavasti tapahdu,
jolloin perheet joutuvat turvautumaan yksityisen lääkäriaseman palveluun.
Tuodaan lähiterveysasemiin työterveystiimi
Helsinginkadulta ja Sturenkadulta, jotka ottaisivat kunnan omat työntekijät
virastosta huolimatta lähempänä kunnan työntekijöiden työpaikkaa. Kunnantyöntekijän
päästessä lähellä työpaikkaansa hoitoon ja labrakäynnille säästäisi aikaa
matkoissa. Etenkin Kehä 3 rajalla asuvilla / työskentelevillä saattaa mennä
työterveyskeskusmatkoihin jopa tunti / suunta. Labrakäynnit tulisi saada käydä
ainakin lähiterveysasemalla.
Siirretään vammaisneuvolan vammaislääkärit
terveysasemiin Sofianlehdonkadulta, jotta vammaiset saavat asiantuntevaa
palvelua lähempänä omaa kotia. Ihmettelen että 2010 -luvulla
vammaislääkäripalvelut on erillään muista väestöstä, jonne Kehä 3 rajalla
olevilta asuinalueilta menee n. tunti / suunta, jolloin vanhemman työajasta
menee puoli päivää ja se tulee korvata tai sitten vanhempi ottaa palkattoman
vapaapäivän. Vammaisneuvolankäynnin jälkeen vielä kun pitää viedä lapsi
päiväkotiin tai kouluun. Näihin käynteihin ei saa edes käyttää
vammaispalvelusta saatua kaupunkitaksikorttia.
Nykyisessä vammaisneuvolassa, joka sijaitsee Sofianlehdonkadulla, ei mitata muuta kuin pituus ja painoa. Kun vammaisen kanssa on varattu vammaisneuvolaan aika niin pyöreän pöydän ympärillä on kokoontunut vammaistiimistä erityissosiaalityöntekijä, vammaislääkäri, psykologi sekä tarpeen mukaan fysioterapeutti ja johtava puheterapeutti sekä tietenkin vammaisen lapsen vanhemmat. Mahdollisesti paikalla on myös vammaisen lapsen opettaja koulusta / päiväkodista. Mitään isompia tutkimuksia ei siis vammaisneuvolassa tehdä. Lääkäri kirjoittaa tarvittavat lähetteet vammaisneuvolasta käsin joko HUS Lastenklinikalle tai lähiterveysasemalle mm. labrakäyntejä varten. Kaikki kolesteroli- ja muut labrakokeet tehdään vammaisen lähiterveysasemalla, jossa ei välttämättä ole osaamista hoitaa vammaista lasta. Omaa kokemusta on kehitysvammaisen lapseni kanssa kun terveydenhoitaja ei osannut tarkistaa onko korvaputkitus paikoillaan. Käytännössä korvaputkituskontrollit suoritetaan HUS korvapoliklinikalla Dagmarinkadulla.
Nykyisessä vammaisneuvolassa, joka sijaitsee Sofianlehdonkadulla, ei mitata muuta kuin pituus ja painoa. Kun vammaisen kanssa on varattu vammaisneuvolaan aika niin pyöreän pöydän ympärillä on kokoontunut vammaistiimistä erityissosiaalityöntekijä, vammaislääkäri, psykologi sekä tarpeen mukaan fysioterapeutti ja johtava puheterapeutti sekä tietenkin vammaisen lapsen vanhemmat. Mahdollisesti paikalla on myös vammaisen lapsen opettaja koulusta / päiväkodista. Mitään isompia tutkimuksia ei siis vammaisneuvolassa tehdä. Lääkäri kirjoittaa tarvittavat lähetteet vammaisneuvolasta käsin joko HUS Lastenklinikalle tai lähiterveysasemalle mm. labrakäyntejä varten. Kaikki kolesteroli- ja muut labrakokeet tehdään vammaisen lähiterveysasemalla, jossa ei välttämättä ole osaamista hoitaa vammaista lasta. Omaa kokemusta on kehitysvammaisen lapseni kanssa kun terveydenhoitaja ei osannut tarkistaa onko korvaputkitus paikoillaan. Käytännössä korvaputkituskontrollit suoritetaan HUS korvapoliklinikalla Dagmarinkadulla.
Ehdottaisin että vammaisneuvolatiimin
lääkärin vastaanotto olisi esim. Koillisessa keskitetysti jollakin
terveysasemalla, jonne on helppo tulla joka suunnalta Koilliselta alueelta.
Samanlainen käytäntö otettakoon käyttöön tottakai kaikissa Helsingin
asuinalueilla. Ei tarvitsisi lisää vammaislääkäreitä vaan samat kuin nyt
palvelisivat vastuuasuinalueittain vammaisia perheitä.
Koillisessa vammaistiimin fysioterapeutin, johtavan
puheterapeutin ja psykologin työhuoneet ovat Malmilla
Latokartanontiellä sekä erityissosiaalityöntekijän työhuone on Malmin
virastotalolla. Eli vain lääkärin työhuone on Sofianlehdonkadulla. Muutos
helpottaisi vammaisperheitä. Eikä maksaisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti