Toivon mukaan kunnat ja yritykset
ottavat nuoria töihin niin kesäisin kuin vakituiseksi, jotta nuoret saisivat
työkokemusta ja omaa palkkaa, jolla pääsisivät viettämään vapaa-aikaansa
kavereidensa kanssa. Juuri luin jostain että perheiden tuloerojen vuoksi lapsi
ja nuori voi syrjäytyä monestakin syystä. Toki ei jokaisella lapsella ja nuorella
tarvitse olla viimeisimpiä hittituotteita (pleikkareita yms.), mutta jos lapsi
tai nuori on ihan out nykyajan jutuista niin kaveripiirikin voi olla suppeampi.
Valitettavasti.
Itse olen aloittanut työurani jo 16
vuotiaana, muistan kuinka ihanaa oli ostaa omalla työllään saaduilla rahoilla
itselleen kaikkea kivaa ja käydä leffoissa. Kävin ensimmäisillä palkoillani ostamassa
Forumin Ajattaresta pitkän paksukankaisen sinisen takin, joka on minulla
edelleen tallella. Muutin omaan työsuhdeasuntooni 19 vuotiaana, maksoin ihan
itse vuokrani ja silti oli mahdollisuus ostella muutakin. Nykyisin monet nuoret
jää vaille kesätöitä, joten ovat vanhempien kukkaroiden armoilla. Entä jos
vanhemmat ovat työttömiä tai osa-aikatöissä niin aina ei riitä välttämättä
rahaa edes päivittäisiin pakollisiin menoihin.
Oli nuori normaali tai vammainen niin
mistä he muualta saavat työkokemusta kuin työnteolla. Itse otin
vammaispalveluun yhteyttä kesällä 2012 koskien omaa kehitysvammaista aikuista
lastani. Piti kysyä kesätöitä, mutta olin kirjoittanut työllistymisestä. Sain
vastauksen, jossa viimeisinä lauseina oli että monet nuoret jatkavat vielä
opiskelua, sillä 18 – 19 –vuotiaat nuoret vammaiset tai ei-vammaiset ovat
vielä nuoria työmarkkinoille, jos heillä ei ole
ammatillista koulutusta ja kokemusta. Esim. päiväkodit, palvelutalot tai puistohommat, joissa muutenkin tehdään
pari- tai ryhmätyötä, voisi soveltua normaaleille ja vammaiselle nuorelle
ensimmäiseksi työkokemukseksi normaalein palkkaeduin. Myös opiskelupaikkoja
tarvitaan nuorille ja vammaisille nuorille nuorten määrän mukaan.
Nuorten ja vammaisten nuorten työpanosta
pitäisi tukea, heillä on itsellään kova halu tehdä töitä. Suomessa on
Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan 27 000 työikäistä kehitysvammaista, joista
VAIN noin 300 on oikeissa palkkatyössä. Ihan turhaan hukattua työvoimaa. Tunnen
monia innokkaita eridiagnoosilla olevia +/- 20 vuotiaita jotka ovat
kouluttautuneet jopa Keskuspuiston oppilaitoksessa valmentavissa koulutuksissa.
Koulutus ei tuskin ole halpaa kun opettajat täytyy olla koulutettu
erityisopettajan koulutuksella ja jokaiselle oppilaalle tehdään yksilöllinen
opiskelu.
Työkyvyttömyyseläkkeen päällehän voi
ansaita noin 700 euroa / kuussa. Vammaisryhmien työllistyminen edesauttaisi
syrjäytymistä, saisivat ihmisarvoa kun heidänkin työpanoksensa huomioidaan sekä
taloudellisesti vammaisryhmien ansiot paranisi ja voisivat maksaa eläke- ja
palkkatuloillaan tukiasuntonsa vuokra- ja muita kuluja. En ole laskenut, mutta
näin pikaisesti yläasteen laajan matematiikan käyneenä luulisin että
vammaisryhmien asumistukea ja muita tukia ei tarvittaisi niin paljon kuin nyt
tukia maksetaan nuorille ja vammaisille nuorille. Toki tukiasunnoissa tulee
olla tukihenkilöitä, mutta onko heidän palkka laskettu tukiasunnon vuokriin ?
Kyselin keväällä 2012 työministeri
Ihalaiselta nuorisotakuusta ja että miten vammaiset tullaan ottamaan huomioon
työllistymisessä. Sain häneltä kirjeen, jossa todettiin että nuorisotakuu
koskee myös vammaisryhmien nuoria, työministerin mukaan kaikkien työpanostusta
tarvitaan. Tämä oli iloinen uutinen, jonka toteutusta nyt itse kovasti odotan että
muuttuuko asenteet kunnissa ja yrityksissä. Ottavatko he vammaisryhmiin
kuuluviakin samoin palkkaeduin töihin. Yritykset
voivat saada monenlaisia tukia, mm. työnantajalle maksettava palkkatuki on
tietyin edellytyksin jo nyt mahdollinen pysyvä tuki, TE-toimistot voivat myös
myöntää työnantajalle tukea työolosuhteiden järjestelyyn ja mukautuksiin
yrityksen palkatessa vammaisen työntekijän, lisäksi Kela ja työeläkelaitokset
voivat korvata työssä tarvittavia apuvälineitä.
Myös kuntien opetustoimien tulisi ottaa
Nuorisotakuu haaste vastaan. Opiskelupaikkoja on oltava kunnan nuorten määrän
mukaisesti, myös vammaisryhmien nuorille. Helsingissä on vain yksi 2-vuotinen
valmentava koulutuspaikka, joka on Sosiaaliviraston alaisuudessa, jossa
opetellaan arkisia toimia kuten kaupassa asiointia / itsestään huolehtimisia /
yms. Toki on Keskuspuiston ja Diakonissalaitoksen valmentavia koulutuksia,
mutta kaikki vammaiset eivät sovellu / pysty opiskelemaan ko. koulutuspaikoissa
vielä 16-17 vuotiaana. Heille olisi tärkeää opetella arkisia toimia ilman
lukuaineiden lukupakkopaineita. Säätiöiden ylläpitämiä vastaavanlaisia paikkoja
on, mutta esim. Helsingissä oleva säätiön ylläpitämään opiskeluun vapautuu
syksyisin helsinkiläisille vammaisille nuorille vain 3-4 paikkaa. Se on
mielestäni melko vähän vammaisryhmiin kuuluvien nuorten määrään verrattuna.
Tässä kohtaan varmasti moni miettii että mihin vammaiset nuoret sijoittuvat
peruskoulun jälkeen, vastaus on työ-tai päivätoimintakeskuksiin.
Työtoimintakeskukset ovat aikaansa eläneitä, jossa asiakkaat tekevät
alihankintatöitä saaden päiväpalkkaa +/- 10 euroa / päivä, ja maksavat
aterioistaan noin 6 euroa / päivä. Tästä on aika ajoin ollut artikkeleita ja
varmasti löytyy tietoa mm. Kehitysvammaisten tukiliiton ja Kehitysvammaisten
liiton sivuilta.
Toivon siis että kunnat ja yritykset
ottavat nyt Nuorisotakuu haasteen vastaan niin työllistymisen kuin opiskelun
kannalta. Lapsissamme ja nuorissamme on tulevaisuus, hehän ovat tulevia
veronmaksajia kun suuri ikääntyviä työikäisiä jää pian eläkkeelle.
http://www.hameenkaiku.fi/viikko-hame/tyo-ja-talous/9366-nuorisotakuu-tuli-voimaan