Lasten oikeuksien päivä keskiviikkona 20.11.2013

Suomen Unicef ry:n MUKANA -kampanja 14.11.2013-30.4.2014.
Ensi viikon keskiviikkona 20.11.13 on Lasten oikeuksien päivä, tänä vuonna teemana on vammaisten lasten oikeudet.
Tarkempi teema on vapaa-ajan toiminta
http://www.unicef.fi/mukana

Medialle suunnatussa tiedotteessa on PALJON PAINAVAA asiaa. Siinä todetaan myös siitä kun YK-komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia.
http://www.unicef.fi/files/unicef/mukana/TAUSTA_vapaa-aika_nettiin.pdf

20 vuoden kokemuksesta voin todeta että allekirjoitan sen että mielekäs vapaa-ajanharrastustoiminta on myös vammaiselle tärkeää, jotta vammainenkin pääsee tapamaan muita ihmisiä kuin vain omia perheenjäseniä sekä sen että vanhempien aktiivisuudesta on kiinni mitä tukia ja palveluita vammainen saa, jotta vammainen pääsee mukaan yhdenvertaisena kansalaisena osallistumaan vapaa-ajanmenoihin. Liikunta on tärkeää vammaiselle ikään katsomatta terveydellisistä syistä. Kulttuuri on tärkeää sosiaalisista syistä. Liikkumattomuus aiheuttaa painonnousua, joka on ISO riski jos / kun vammainen lapsi istuu vain kotona.

Allekirjoitan myös sen että vammaisen lapsen harrastustoimintaan saaminen / kuljettaminen on paljon vanhempien aktiivisuudesta kiinni, etenkin aikuisiässä olevien vammaisten kohdalla.  Kaikki kun eivät kykene / osaa liikkua yksin julkisilla. Syitä itsenäiseen kulkemiseen tai osaamattomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin että vammaiselta puuttuu suuntavaisto liikkua julkisissa paikoissa / kommunikointikykyä / tms. Normaali 18 vuotta täyttänyt nuori kulkee itsenäisesti verrattuna vammaiseen nuoreen.
Kaikilla vammaisperheillä ei ole autoa ja harrastustoiminta voi olla kaukana omalta asuinalueelta ja vammasta riippuen julkisilla kulkeminen voi olla hankalaa, mm. pyörätuolissa istuva / liikuntarajoitteisen kanssa. Tämän vuoksi matkapalvelun taksimatkojen saaminen olisi kaiken A ja O. Mutta ikävä kyllä keskusteltuani vammaisen lapsen ja nuoren vanhempien kanssa saan kuulla edelleen etteivät ole tietoisia vammaispalvelun matkapalvelutaksimatkoista. Moni kunta on rajoittanut kuljetuspalvelujen määräksi enintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuussa. 18 matkaa on lakisääteinen MINIMI. Nämä edut EIVÄT ole tuplaetuja vaan auttavat vammaisia lapsia ja heidän perheitään.

10 vuotta olen toiminut Puistolan Urheilijoihin toukokuussa 2003 perustamassani erityislasten ja -nuorten jalkapallojoukkueessa joukkuejohtajana ja olen viikottain tekemisessä eri diagnoosilla olevien lasten ja nuorten kanssa. Olen huomannut että kun aikuisiän saavuttanut vammainen muuttaa tukiasuntolaan ja mikäli vammaisella ei ole tai ei saa (näitäkin tapauksia on) taksimatkapalvelua niin hänkin "katoaa" harrastuksen parista tai vähentää harrastuksessa käyntejä, koska tukiasuntolasta ei henkilökunta kuljeta vammaista harrastuksiin (joka on ymmärrettävää).

Vammaisen lapsen, nuoren ja aikuisikäisen perheitä tulisi tukea räätälöidysti perheen tarpeiden mukaan. Pienen vammaisen lapsen vanhemmat tarvitsevat erilaista tukea kuin nuoren tai aikuisiässä olevan vammaisen vanhemmat. Nykyään vanhemmat joutuvat valitettavan usein tekemään oikaisuvaatimuksia jopa Aluehallintovirastoon asti, joka on pitkä ja raskas prosessi. Vammaispalvelujen olisi toimittava moitteettomasti niin että perheisiin oltaisiin aidosti yhteydessä kiinnostuneena perheen jaksamisesta, jo senkin vuoksi että kun vanhemmat jaksavat niin lapsellakin on paremmat oltavat.
Normaalilapsiperheilläkin on haasteita mm. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta vammaisen lapsen vanhemmilla haaste on isompi koska lääkäri-ja terapiakäyntejä on useampia kuin normaalilapsen kanssa. Toivottavasti kunnat tukevat jatkossakin vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisikäisiä sekä heidän perheitään.

Lapsiperheiden avun ennaltaehkäisystä

Helsinki (onkohan näin muissakin kunnissa) ehdottaa ottamaan yhteyttä MLL:n lastenhoitoapuun, tekemään lastensuojeluilmoituksen tai jopa lapsen sijoittamista lastenkotiin. Kolmen lapsen äitinä tämä on melko sydäntä särkevää luettavaa. Toki ymmärrän että jostain ja monestakin asiasta on säästettävä, mutta heikompien ja puolustuskyvyttömien kuntalaisten puolta tulisi puolustaa. Monet vanhemmat ja perheet eivät jaksa itse taistella väsyneenä perhe-ja työelämän pyörittämisen keskellä. Silloin tarvitaan meitä vahvoja puolustajia. 

MLL lastenhoitoapu on hyvä vaihtoehto sitä en kiellä, mutta kun katsoin MLL sivuja niin neuvo on että perhe tilaa itse palvelun ja toimii hoitajan työnantajana vastaten työlainsäädönnöistä ja työnantajavelvoitteista. Perhe maksaa hoitajalle käteisenä 8,20 € / tunti ja minimipalkka on kahden tunnin palkka. Sunnuntaisin tuntikorvaus on tuplahinta. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lastenhoito/

Onko lapsenedunmukaista että lapsi / lapset otetaan omilta vanhemmiltaan lastenkoteihin ? Tai kun perhe tekee lastensuojeluilmoituksen itsestään kun ovat väsyneitä ja tarvitsisivat apua niin pelkäävät että lapsi saatetaan ottaa huostaan. Tämäkään ei ole lapsenedunmukaista suurimmassa osassa tapauksissa. Ymmärtääkseni kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin halpoja vaihtoehtoja Helsingin kaupungille eikä millekään muillekin kunnille. 

Missä on ennaltaehkäisevä apu ja tuki ? Mielestäni lapsiperheitä pitäisi auttaa perhekohtaisesti heidän ollessaan väsyneitä eikä vasta sitten kun ovat ihan Burn Outissa tai kun pahin mahdollinen on tapahtunut eli perheen lapsi / lapset on tapettu + perään jopa toinen tai molemmat vanhemmat. Montako näitä ikäviä uutisia pitää sattua ennenkuin avuntarpeisiin herätään ? Monet vanhemmat saattavat tarvita tukea vanhemmuuteen, jossa on haastetta näinä päivinä kun lapset vaativat kaikenlaista, osa lapsista vetoaa "kaikilla muillakin on tuota ja sitä" ja työkiireiden vuoksi / jaksamisen rajoilla annetaan monesti periksi lapsen vaatimuksiin. Ei uskalleta sanoa EI.

Lapsiperheitä tulisi kuunnella. Alle kouluikäisten perheiden lähin auttaja ja avun tarpeen tunnistus tulisi olla sosiaali-ja terveysasemien neuvoloissa. Kouluikäisten perheiden lähin auttaja voisi olla koulussa oppilashuolto, mutta psykologit & kuraattorit & terveydenhoitajat joutuvat jakamaan työpäivänsä 2-3 koulun kesken niin heillä ei ole aikaa kuin muutamia minuutteja / oppilas ja perhe, toisen asteen oppilaitoksissa aikaa on vielä vähemmän. Avuntarve ja ongelmat olisi hyvä tunnistaa viimeistään peruskoulun aikaan eikä vasta toisen asteen koulutuksessa. Mitä aiemmin avuntarve huomataan sen halvempi kustannus on kuten nyt on huomattu 90-luvun laman jälkeen kun lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, kulut ovat sen mukaiset. 

Lisäksi terveydenhoitajia / kuraattoreita / psykologia saatetaan vaihtaa jopa kesken lukuvuoden. Mutta onko niin että perheet eivät uskalla kertoa neuvoloissa / koulussa oppilashuollon väelle väsymyksistään ja avun tarpeistaan peläten lastensuojeluilmoitusta ja huostaanottoa ? 

Vanhempien on käytävä nykyisin töissä, jotta saa maksettua asunnon vuokrat / asuntolainat + vastikkeet, ruokaan on riitettävä rahaa ja muihin lapsiperheen pakollisiin menoihin. Ne joilla ei ole töitä niin toivottavasti saavat mm. asumistukea ja muita tukia, jotta voivat elää hyvää perhe-elämää. 

Myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille vastaavat ehdotukset ovat kuulemma tuttuja. Lastensuojeluilmoituksen tekoa suositellaan vammaisperheille keinona saada apua lapsen vammaisuuden ja sairaudesta johtuvaan lisääntyneeseen hoitoavun tarpeeseen. 

Erinäiset palvelut ja edut eivät ole suinkaan tuplaetu vammaislapsi ja -nuoren perheissä. Monella vammaisilla voi olla monivammaisuutta tai synnynnäinen vamma aiheuttaa lisäsairauksia, jotka vaativat enemmän hoitoa. Tiedän ympäriltäni 20 vuoden ajalta että monen vammaisperheiden toinen vanhempi, yleensä äiti, ovat jääneet kotiin hoitamaan vammaista lastaan. Ei ole helppoa yhdistää työ-ja perhe-elämää kun vammaisten lasten sekä nuorten kanssa käydään useammin lääkäreissä, terapeuteilla ja muissa yhteistyötahojen kanssa neuvotteluissa jne. Vaihtoehtoina äidit tekevät osa-aikatyötä. 

Se miksi äiti on jäänyt kotiin tai tekevät osa-aikatyötä on se että miesten palkat ovat isompia ja jos isä jäisi kotiin hoitamaan lapsia niin taloudellisesti se olisi perheen "kuolema" eli eivät pärjäisi senkään vertaa kuin että äiti jää hoitamaan vammaista lasta + siinä samalla perheen muita lapsia. Kouluaikoina vammaisen lapsen aamuhoidot eivät järjesty kovin helposti, taksifirmat tekevät koulukyytitaksikuljetusajat niin ettei oppilas istu 1 H pitempään / menosuunta yms. 

Me vammaisten lasten ja nuorten vanhemmat emme kaipaa tuplaetuja emmekä käytä etuja tarpeettomina. Osa palveluista sekä tuista tulevat tarpeeseen tai ovat vammais-, kehitysvamma- ja omaishoitolain mukaisia. Vammaislasten ja -nuorten perheille pitäisi vammaispalvelut saada yhdestä paikasta eikä niin että osa haetaan erityissosiaalityöntekijältä, toinen joltain toiselta kuten omaishoitajatuki ja kolmas jostain kolmannesta paikasta. Lisäksi Kela myöntää joitain tukia. Kehitysvammapoliklinikan lääkäreiden vastaanotot voisi sijoittaa alueellisesti keskittäen lähisosiaali-ja terveysasemille eikä vain kuten nyt Helsingissä on pelkästään Sofianlehdossa. Siellä lääkärillä ei ole laboratoriopalveluja eikä mitään muutakaan, siellä keskustellaan isomman tiimin kanssa vammaisen lapsen asioista. Samaisen voisi tehdä alueellisissa sosiaali-ja terveysasemilla. MM. Koillisessa-Helsingissä kehitysvammapoliklinikan tiimin muiden jäsenten työhuoneet ovat Malmilla saman katon alla ja lääkärin vastaanottohuone Sofianlehdossa Käpylässä. Malmin terveysasema voisi soveltua hyvin Koillisen-Helsingin vammaislasten ja -nuorten lääkäripalvelujen tarjontaan. Muilta alueilta varmasti löytyy myös vastaavanlainen "pääterveysasema". Sofianlehdosta vapautuisi lääkäripalvelujen huoneet mm. työtoimintaan tai tukiasuntotarpeisiin.

Hoitoapua pyytänyttä kehotettiin harkitsemaan lapsen sijoittamista

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/hoitoapua-pyytanytta-kehotettiin-harkitsemaan-lapsen-sijoittamista/2013/09/1804932

Lastenhoitoapu loppuu - tuhannet helsinkiläisperheet ymmällään

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/09/1804920/lastenhoitoapu-loppuu---tuhannet-helsinkilaisperheet-ymmallaan

Helsingin säästökuuri vie vammaisten matkakortit‏

HS:n 8.9.2013 lehden otsikon alla: "Vammaisneuvoston jäsenet tyrmistyivät, koska heitä ei kuultu ennen päätöstä". Tyrmistyin minäkin Helsingin vammaisneuvoston puoluejäsenenä tätä lukiessani
http://www.hs.fi/kaupunki/a1378530521723?jako=c5195242c76eee041e4be76b3e88c252&ref=fb-share

Nyt olen hyvin hyvin äimänä ja oikeastaan vihainen tälläisestä päätöksestä ! Ensinäkin vammaislain mukaan taksimatkojen kuukausimäärä on minimissään 18 matkaa / kk eli 9 matkaa edestakaisin. Helsingissä ei noudateta edes tätä lakia vaan minmistä on otettu maximi, silti kaikki eivät saa tuota 18 matkaa / kk. Säästöä.....tästä voi seurata taksimatkojen lisääntyminen, eikä se tuo säästöjä. Vaikea vammaiset ja muutkin vammaisryhmät ei saa välttämättä avustajia, jotka avustaisivat vammaisia ulos hoitamaan asioitaan, kulttuurin pariin yms. ja  nyt heiltä viedään tämäkin tukipalvelu etteivät pääse kulkemaan julkisilla välineillä ja olemaan itsenäisiä.

 

Muutenkin vammaisten vanhemmat ovat kovilla kun taistelevat vammais- ja kehitysvammalain mukaisista palveluista ja tuista.

Onko tosiaan sote-lautakunta ja kaupunginhallitus sitä mieltä että pois silmistä, pois mielestä ???
Samaisesta asiasta vammaisneuvosto oli antanut tammikuussa 2012 4-sivuisen lausunnon. Tämä asia kaivettiin pöytälaatikoista 2013 ilman että vammaisasiamieskään tiesi. Ilmeisesti koitetaan kepillä jäätä että mitä tekee uudet kaupunginhallituksen päättäjät.

Helsingin vammaisneuvostolla oli keväällä 2013 kokoukset 26.3.2013, 7.5.2013 ja 11.6.2013. Kesäkuun kokouksen esityslistaan pyysin tämän asian käsiteltäväksi kuultuani puskaradiosta. 

Hyvän hallinnontavan mukaan lautakuntien olisi kuultava vammaisneuvostoa ennen päätöksiä. Näin ei ole toimittu ! Itseasiassa vammaisneuvoston kesäkuun kokouksessa annoimme melko suorasanaisen lausunnon vammaisjohtajalle ja silti käy näin. Olen pettynyt !!!

Kesäkuulumisia 2013

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini. Kevät-talvella, huhtikuun alussa, suru kohtasi perhettäni. Suru oli minulle raskas, se helpotti hetkeksi vasta toukokuun puolen välin jälkeen. Kesällä kohtasin surun uudelleen. Perheenjäsenistä olen saanut voimia. On ollut arkisia asioita hoidettavana kuten mm. lasten kouluasiat, etenkin esikoisen osalta koska hän oli lopettamassa kaksi vuotisen valmentavan koulunsa ja hakuvaiheessa taistelin hänelle sopivasta koulupakasta. Kuopuksen luokan vanhempien kanssa pidimme lastemme puolta, jotta sama opettaja saisi jatkaa eikä taas vaihtuisi opettaja.

Kodin ulkopuolella oli myös velvollisuuksia, jotka koitin hoitaa niin hyvin kuin kykenin. Huhtikuun lopulla Puistolan Demareina emännöimme asukasiltaa, jossa vieraanamme oli apulaiskaupunginjohtaja Viljanen. Kiersimme hänen kanssaan Tapulikaupungissa, Jakomäessä ja Puistolassa kirjastot sekä nuorisotalot.
Omassa luottamustehtävässäni Helsingin vammaisneuvostossa olin ahkerana mukana. Maalis-kesäkuun aikana meillä oli kolme kokousta Kaupungintalolla. Olin jokaisessa läsnä ja jo ensimmäisessä kokouksessa kommentoin asioihin. Vammaisneuvostolla on tahtotila tulla kuulluksi. Lausuntoja olemme antamassa monestakin asioista. Olen henk.koht. vinkannut esityslistalle muutamia käsiteltäviä asioita kuten mm. vammaispalvelun kautta saatavan HSL matkakortin etuuden poistamisesta, suunnitelmissa on poistaa tämä etuus. Aktiivisuuteni on huomattu Vammaisneuvossa ja on jopa tultu kiittelemään. On tuntunut tosi ihanalta saada kiitosta. Parhaillaan Vammaisneuvosto on kesätauolla, mutta itse seuraan monia asioita koskien vammaisia. Nuorisotakuun toteutuminen vammaisten osalta taitaa olla "tuorein" asia mitä pitäisi seurata. Myös normaalien nuorten osalta seuraan mielelläni ja että miten se toteutuu. Toivottavasti kaikki nuoret ja vammaiset nuoret saavat opiskelu-, työharjoittelu- tai työpaikan 3 kk sisällä.

Stadin Demarit piirikokouksessa huhtikuussa eräs kokousedustaja otti esille vammaisten asiat. Pyysin kommenttipuheenvuoron, jossa totesin että Helsinki on tehnyt vammaispoliittisen selvityksen v. 2010, mutta lopullista ohjelmaa ei ole vieläkään. Totesin painokkaasti että toivoisin selvittelytyöt olevan ohi ja saataisiin vihdoin virallinen vammaispoliittinen ohjelma. Piirin johtaja totesi että perustetaan piirille oma vammaistyöryhmä, jossa olisin minäkin mukana. Toukokuun lopulla saatiin vihdoin sovittua palaveriaika, johon osallistui valtuustoryhmämme Osku Pajamäki, piirin toiminnanjohtaja ja itseni lisäksi kahden vammaisen lapsen vanhemmat. Toivottavasti kesälomien jälkeen tapaamme taas vammaistyöryhmän jäsenten kanssa ja voimme jatkaa keskusteluja miten Helsingissä saataisiin vammaisten asiat hoidettua kunnialla. Sitoohan YKn vammaisten sopimus Suomea ja Helsinkiä vaikka sitä ei ole vielä ratifioitu.

Olen laittanut Eduskunnan SDP kansanedustajille sähköpostilla tästä ratifiointiasiasta. Sain monelta edustajalta vastauksen että muistutin tärkeästä asiasta.
Nyt kaavaillaan vammais-ja kehitysvammalain yhdistämisestä. Sitä täytyy seurata ahkeraan. Jokainen vammainen, vammasta riippumatta, olisi otettava huomioon yksilönä eikä massana.
Sain myös tietooni että ulkoministeri Tuomioja on koonnut työryhmän YKn vammaissopimuksen ratifiointia koskien. Vuoden 2013 lopussa ymmärtääkseni työryhmän lausunto olisi valmis. Toivottavasti ratifiointipäätös tulisi tämän hallituskauden aikana kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Muistutan teitä kaikkia ettei isoa laivaa käännetä sormia napsauttamalla eli tämäkin taistelu vaatii sitkeyttä ja pitkää pinnaa. Pidetään yhdessä peukkuja !

Loppukeväästä sovin Puistolan Demarit pj:nä kaksi asukasiltaa syksyksi 2013. Ensimmäisen illan vieraana on apul.kginjohtaja Laura Räty (vastaa SoTesta ja Varhaiskasvatusvirastosta). Toinen asukasilta on marraskuussa ja samalla pidämme syysvuosikokouksen. Muitakin omia tapahtumiamme on syksyn aikana tai osallistumme mm. kaupunginosaseurojen järjestämiin tilaisuuksiin.

Vammaisneuvoston kokoukset jatkuu elokuussa ja syksyn 2013 aikana on neljä kokousta sovittu. Meillä on hyvä yhteishenki ja kova tahto puolustaa vammaisia vammaan katsomatta. Pyrin olemaan luottamukseni arvoinen.

Kohta alkaa perheemme loma osa 2. Lataan lomalla akkuja, jonka jälkeen arki voi taas alkaa. Arkeen kuuluu työssäkäynti, perheen kolmen lapsen futiskuviot ja politiikka. Organisointi on perheemme A ja O.

Toivotan kaikille ystävilleni ja tukijoilleni Oikein Rentouttavaa Kesää !

Esteetön koti, asuminen ja rakentaminen

Vammaisten koti  tulisi olla esteetöntä sekä koti tulisi olla avara, jotta huonekaluja olisi mahdollista sijoittaa väljästi, etenkin mikäli asukas käyttää apuvälineitä. Sisäänkäynneillä tulisi olla liuskat , jotta mm. pyörätuolilla liikkujat pääsevät kulkemaan ilman apua. Käsijohteet olisi hyvä sijoittaa kahdelle eri korkeudelle ja niiden tulisi jatkua 30 cm yli kaltevan osuuden. Asunnon eteisen on oltava tilava, jotta oven saa avattua tarpeeksi apuvälineillä liikkuessa. Mahdollisen pihan / parvekeoven kynnys on oltava sellainen että niistä pääsee ulos apuvälineilläkin. 

Asunnon rakentamisessa ja remontoinnissa tulisi ottaa huomioon asukkaan tarpeet. Normaalit huonekalut kuuluvat myös vammaisen kotiin. Asukkaan olisi pystyttävä liikkumaan mahdollisilla apuvälineillään yksin ilman että törmäilee huonekaluihin tai ovenkarmeihin.  Keittiössä tarvittavat kodinkoneet ja kaapistot tulisi sijoittaa niin että asukas ylettyy kodinkoneisiin ja kaappeihin sekä tiskialtaan alla oltava tilaa. Pesutiloissa on oltava myös riittävästi tilaa mahdollisten apuvälineiden vuoksi. Makuu- ja olohuoneessa on päästävä liikkumaan helposti. Oviaukot on oltava leveät mm. pyörätuolilla liikkujia ajatellen ja ehdottomasti kynnyksettömiä. Kehitysvammaisten näkökulmasta tukiasunto tulisi olla myös turvallinen ja laitteet helppokäyttöisiä.

Asunnon remontoitiin voi hakea tukea. Lisäksi yhteiskunta on valmis tarjoamaan palveluja omaishoitajalle, että hän pystyy hoitamaan läheisensä kotona mahdollisimman kauan. Omaishoitajan näkökulmasta katsottuna omaishoitajan olisi pystyttävä auttamaan omaishoidettavan liikkumista turvallisesti. Omaishoitajan ja eism. kehitysvammaisen vanhemman näkökulmasta katsottuna olisi hyvä kun omaishoidettava tai aikuinen lapsi saisi oman asunnon / tukiasunnon läheltä omaishoitajaa tai vanhempiaan. Nuorelle aikuistuvalle vammaiselle olisi turvallista opetella itsenäistymistä kun ei joutuisi muuttamaan kovin kauas lapsuuden kodistaan. 

Hyvää tietoa löytyy www.toimivakoti.fi . Heillä on pysyvät näyttelytilat Käpylässä, kannattaa käydä tutustumassa, josta löytyy kaikki viimeisimmät apuvälineet ja ratkaisut. 

Toinen hyvä paikka on www.kynnys.fi , http://www.kynnys.fi/ideoita_asumiseen/ sivuilta. Paljon hyvää tietoa !

Terveyskeskus keskustelu

   Julkisuudessa on ollut keskustelua terveysasemien vähentämisestä ja terveyskioskien perustamisesta. Keskusteluissa on ilmennyt että Helsinkiin perustettaisiin 4 keskitettyä terveyskeskusta. Terveyskioskeja sijoitettaisiin kauppakeskuksiin, jolloin olisi matalampi kynnys käydä mittauttamassa mm. verenpainetta. Sinänsä hyvä ajatus, mutta se ei saa vähentää lähiterveysasemien määrää. Lähiterveysasemia ei tulisi supistaa, koska jokainen asuinalue on erilainen. Monissa asuinalueilla asuu lapsiperheitä rattaineen sekä myös iäkkäitä ja vammaisia henkilöitä apuvälineineen. Heillä on haasteellista kulkea julkisilla kulkuvälineillä kun välttämättä ei ole matalalattiallisia julkisia liikennevälineitä juuri sillä asuinalueella missä asuvat sekä vuorovälit voivat olla jopa 20-30 minuuttia. Viittaan tässä Kehä 3 rajalla olevia lähiöitä. Keskustassa asuvilla asukkailla on mahdollisuus käyttää bussia, raitiovaunua ja metroa.

   Kehitetään olemassa olevia lähiterveysasemia. Kaikkien asukkaiden ikään, sukupuoleen, sairauteen tai vammaisuuteen katsomatta pitäisi päästä lähiterveyskeskukseen hoitoon jonottamatta montaa viikkoa. Sairaan lapsen kanssa, oli kyseessä mikä sairaus tahansa, tulisi päästä sinä päivänä kun vanhempi soittaa terveysasemalle. Näin ei valitettavasti tapahdu, jolloin perheet joutuvat turvautumaan yksityisen lääkäriaseman palveluun.

   Tuodaan lähiterveysasemiin työterveystiimi Helsinginkadulta ja Sturenkadulta, jotka ottaisivat kunnan omat työntekijät virastosta huolimatta lähempänä kunnan työntekijöiden työpaikkaa. Kunnantyöntekijän päästessä lähellä työpaikkaansa hoitoon ja labrakäynnille säästäisi aikaa matkoissa. Etenkin Kehä 3 rajalla asuvilla / työskentelevillä saattaa mennä työterveyskeskusmatkoihin jopa tunti / suunta. Labrakäynnit tulisi saada käydä ainakin lähiterveysasemalla.

   Siirretään vammaisneuvolan vammaislääkärit terveysasemiin Sofianlehdonkadulta, jotta vammaiset saavat asiantuntevaa palvelua lähempänä omaa kotia. Ihmettelen että 2010 -luvulla vammaislääkäripalvelut on erillään muista väestöstä, jonne Kehä 3 rajalla olevilta asuinalueilta menee n. tunti / suunta, jolloin vanhemman työajasta menee puoli päivää ja se tulee korvata tai sitten vanhempi ottaa palkattoman vapaapäivän. Vammaisneuvolankäynnin jälkeen vielä kun pitää viedä lapsi päiväkotiin tai kouluun. Näihin käynteihin ei saa edes käyttää vammaispalvelusta saatua kaupunkitaksikorttia.
   Nykyisessä vammaisneuvolassa, joka sijaitsee Sofianlehdonkadulla, ei mitata muuta kuin pituus ja painoa. Kun vammaisen kanssa on varattu vammaisneuvolaan aika niin pyöreän pöydän ympärillä on kokoontunut vammaistiimistä erityissosiaalityöntekijä, vammaislääkäri, psykologi sekä tarpeen mukaan fysioterapeutti ja johtava puheterapeutti sekä tietenkin vammaisen lapsen vanhemmat. Mahdollisesti paikalla on myös vammaisen lapsen opettaja koulusta / päiväkodista. Mitään isompia tutkimuksia ei siis vammaisneuvolassa tehdä. Lääkäri kirjoittaa tarvittavat lähetteet vammaisneuvolasta käsin joko HUS Lastenklinikalle tai lähiterveysasemalle mm. labrakäyntejä varten. Kaikki kolesteroli- ja muut labrakokeet tehdään vammaisen lähiterveysasemalla, jossa ei välttämättä ole osaamista hoitaa vammaista lasta. Omaa kokemusta on kehitysvammaisen lapseni kanssa kun terveydenhoitaja ei osannut tarkistaa onko korvaputkitus paikoillaan. Käytännössä korvaputkituskontrollit suoritetaan HUS korvapoliklinikalla Dagmarinkadulla.

   Ehdottaisin että vammaisneuvolatiimin lääkärin vastaanotto olisi esim. Koillisessa keskitetysti jollakin terveysasemalla, jonne on helppo tulla joka suunnalta Koilliselta alueelta. Samanlainen käytäntö otettakoon käyttöön tottakai kaikissa Helsingin asuinalueilla. Ei tarvitsisi lisää vammaislääkäreitä vaan samat kuin nyt palvelisivat vastuuasuinalueittain vammaisia perheitä.

Koillisessa vammaistiimin fysioterapeutin, johtavan puheterapeutin  ja psykologin työhuoneet ovat Malmilla Latokartanontiellä sekä erityissosiaalityöntekijän työhuone on Malmin virastotalolla. Eli vain lääkärin työhuone on Sofianlehdonkadulla. Muutos helpottaisi vammaisperheitä. Eikä maksaisi mitään.

Nuorisotakuu astui voimaan 1.1.2013

Työ ja Oikeudenmukaisuus, näihin sanoihin toivoisin että moni voisi luottaa.

Toivon mukaan kunnat ja yritykset ottavat nuoria töihin niin kesäisin kuin vakituiseksi, jotta nuoret saisivat työkokemusta ja omaa palkkaa, jolla pääsisivät viettämään vapaa-aikaansa kavereidensa kanssa. Juuri luin jostain että perheiden tuloerojen vuoksi lapsi ja nuori voi syrjäytyä monestakin syystä. Toki ei jokaisella lapsella ja nuorella tarvitse olla viimeisimpiä hittituotteita (pleikkareita yms.), mutta jos lapsi tai nuori on ihan out nykyajan jutuista niin kaveripiirikin voi olla suppeampi. Valitettavasti. 

Itse olen aloittanut työurani jo 16 vuotiaana, muistan kuinka ihanaa oli ostaa omalla työllään saaduilla rahoilla itselleen kaikkea kivaa ja käydä leffoissa. Kävin ensimmäisillä palkoillani ostamassa Forumin Ajattaresta pitkän paksukankaisen sinisen takin, joka on minulla edelleen tallella. Muutin omaan työsuhdeasuntooni 19 vuotiaana, maksoin ihan itse vuokrani ja silti oli mahdollisuus ostella muutakin. Nykyisin monet nuoret jää vaille kesätöitä, joten ovat vanhempien kukkaroiden armoilla. Entä jos vanhemmat ovat työttömiä tai osa-aikatöissä niin aina ei riitä välttämättä rahaa edes päivittäisiin pakollisiin menoihin. 

Oli nuori normaali tai vammainen niin mistä he muualta saavat työkokemusta kuin työnteolla. Itse otin vammaispalveluun yhteyttä kesällä 2012 koskien omaa kehitysvammaista aikuista lastani. Piti kysyä kesätöitä, mutta olin kirjoittanut työllistymisestä. Sain vastauksen, jossa viimeisinä lauseina oli että monet nuoret jatkavat vielä opiskelua, sillä 18 – 19 –vuotiaat nuoret vammaiset tai ei-vammaiset ovat vielä   nuoria  työmarkkinoille,  jos  heillä ei ole ammatillista koulutusta  ja kokemusta. Esim. päiväkodit, palvelutalot tai puistohommat, joissa muutenkin tehdään pari- tai ryhmätyötä, voisi soveltua normaaleille ja vammaiselle nuorelle ensimmäiseksi työkokemukseksi normaalein palkkaeduin. Myös opiskelupaikkoja tarvitaan nuorille ja vammaisille nuorille nuorten määrän mukaan.

Nuorten ja vammaisten nuorten työpanosta pitäisi tukea, heillä on itsellään kova halu tehdä töitä. Suomessa on Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan 27 000 työikäistä kehitysvammaista, joista VAIN noin 300 on oikeissa palkkatyössä. Ihan turhaan hukattua työvoimaa. Tunnen monia innokkaita eridiagnoosilla olevia +/- 20 vuotiaita jotka ovat kouluttautuneet jopa Keskuspuiston oppilaitoksessa valmentavissa koulutuksissa. Koulutus ei tuskin ole halpaa kun opettajat täytyy olla koulutettu erityisopettajan koulutuksella ja jokaiselle oppilaalle tehdään yksilöllinen opiskelu. 

Työkyvyttömyyseläkkeen päällehän voi ansaita noin 700 euroa / kuussa. Vammaisryhmien työllistyminen edesauttaisi syrjäytymistä, saisivat ihmisarvoa kun heidänkin työpanoksensa huomioidaan sekä taloudellisesti vammaisryhmien ansiot paranisi ja voisivat maksaa eläke- ja palkkatuloillaan tukiasuntonsa vuokra- ja muita kuluja. En ole laskenut, mutta näin pikaisesti yläasteen laajan matematiikan käyneenä luulisin että vammaisryhmien asumistukea ja muita tukia ei tarvittaisi niin paljon kuin nyt tukia maksetaan nuorille ja vammaisille nuorille. Toki tukiasunnoissa tulee olla tukihenkilöitä, mutta onko heidän palkka laskettu tukiasunnon vuokriin ?

Kyselin keväällä 2012 työministeri Ihalaiselta nuorisotakuusta ja että miten vammaiset tullaan ottamaan huomioon työllistymisessä. Sain häneltä kirjeen, jossa todettiin että nuorisotakuu koskee myös vammaisryhmien nuoria, työministerin mukaan kaikkien työpanostusta tarvitaan. Tämä oli iloinen uutinen, jonka toteutusta nyt itse kovasti odotan että muuttuuko asenteet kunnissa ja yrityksissä. Ottavatko he vammaisryhmiin kuuluviakin samoin palkkaeduin töihin. Yritykset voivat saada monenlaisia tukia, mm. työnantajalle maksettava palkkatuki on tietyin edellytyksin jo nyt mahdollinen pysyvä tuki, TE-toimistot voivat myös myöntää työnantajalle tukea työolosuhteiden järjestelyyn ja mukautuksiin yrityksen palkatessa vammaisen työntekijän, lisäksi Kela ja työeläkelaitokset voivat korvata työssä tarvittavia apuvälineitä.

Myös kuntien opetustoimien tulisi ottaa Nuorisotakuu haaste vastaan. Opiskelupaikkoja on oltava kunnan nuorten määrän mukaisesti, myös vammaisryhmien nuorille. Helsingissä on vain yksi 2-vuotinen valmentava koulutuspaikka, joka on Sosiaaliviraston alaisuudessa, jossa opetellaan arkisia toimia kuten kaupassa asiointia / itsestään huolehtimisia / yms. Toki on Keskuspuiston ja Diakonissalaitoksen valmentavia koulutuksia, mutta kaikki vammaiset eivät sovellu / pysty opiskelemaan ko. koulutuspaikoissa vielä 16-17 vuotiaana. Heille olisi tärkeää opetella arkisia toimia ilman lukuaineiden lukupakkopaineita. Säätiöiden ylläpitämiä vastaavanlaisia paikkoja on, mutta esim. Helsingissä oleva säätiön ylläpitämään opiskeluun vapautuu syksyisin helsinkiläisille vammaisille nuorille vain 3-4 paikkaa. Se on mielestäni melko vähän vammaisryhmiin kuuluvien nuorten määrään verrattuna. Tässä kohtaan varmasti moni miettii että mihin vammaiset nuoret sijoittuvat peruskoulun jälkeen, vastaus on työ-tai päivätoimintakeskuksiin. Työtoimintakeskukset ovat aikaansa eläneitä, jossa asiakkaat tekevät alihankintatöitä saaden päiväpalkkaa +/- 10 euroa / päivä, ja maksavat aterioistaan noin 6 euroa / päivä. Tästä on aika ajoin ollut artikkeleita ja varmasti löytyy tietoa mm. Kehitysvammaisten tukiliiton ja Kehitysvammaisten liiton sivuilta. 

Toivon siis että kunnat ja yritykset ottavat nyt Nuorisotakuu haasteen vastaan niin työllistymisen kuin opiskelun kannalta. Lapsissamme ja nuorissamme on tulevaisuus, hehän ovat tulevia veronmaksajia kun suuri ikääntyviä työikäisiä jää pian eläkkeelle. 

http://www.hameenkaiku.fi/viikko-hame/tyo-ja-talous/9366-nuorisotakuu-tuli-voimaan