Suomen Unicef ry:n MUKANA -kampanja 14.11.2013-30.4.2014.
Ensi viikon keskiviikkona 20.11.13 on Lasten oikeuksien päivä, tänä vuonna teemana on vammaisten lasten oikeudet.
Tarkempi teema on vapaa-ajan toiminta
http://www.unicef.fi/mukana
Medialle suunnatussa tiedotteessa on PALJON PAINAVAA asiaa. Siinä todetaan myös siitä kun YK-komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia.
http://www.unicef.fi/files/unicef/mukana/TAUSTA_vapaa-aika_nettiin.pdf
20 vuoden kokemuksesta voin todeta että allekirjoitan sen että mielekäs vapaa-ajanharrastustoiminta on myös vammaiselle tärkeää, jotta vammainenkin pääsee tapamaan muita ihmisiä kuin vain omia perheenjäseniä sekä sen että vanhempien aktiivisuudesta on kiinni mitä tukia ja palveluita vammainen saa, jotta vammainen pääsee mukaan yhdenvertaisena kansalaisena osallistumaan vapaa-ajanmenoihin. Liikunta on tärkeää vammaiselle ikään katsomatta terveydellisistä syistä. Kulttuuri on tärkeää sosiaalisista syistä. Liikkumattomuus aiheuttaa painonnousua, joka on ISO riski jos / kun vammainen lapsi istuu vain kotona.
Allekirjoitan myös sen että vammaisen lapsen harrastustoimintaan saaminen / kuljettaminen on paljon vanhempien aktiivisuudesta kiinni, etenkin aikuisiässä olevien vammaisten kohdalla. Kaikki kun eivät kykene / osaa liikkua yksin julkisilla. Syitä itsenäiseen kulkemiseen tai osaamattomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin että vammaiselta puuttuu suuntavaisto liikkua julkisissa paikoissa / kommunikointikykyä / tms. Normaali 18 vuotta täyttänyt nuori kulkee itsenäisesti verrattuna vammaiseen nuoreen.
Kaikilla vammaisperheillä ei ole autoa ja harrastustoiminta voi olla kaukana omalta asuinalueelta ja vammasta riippuen julkisilla kulkeminen voi olla hankalaa, mm. pyörätuolissa istuva / liikuntarajoitteisen kanssa. Tämän vuoksi matkapalvelun taksimatkojen saaminen olisi kaiken A ja O. Mutta ikävä kyllä keskusteltuani vammaisen lapsen ja nuoren vanhempien kanssa saan kuulla edelleen etteivät ole tietoisia vammaispalvelun matkapalvelutaksimatkoista. Moni kunta on rajoittanut kuljetuspalvelujen määräksi enintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuussa. 18 matkaa on lakisääteinen MINIMI. Nämä edut EIVÄT ole tuplaetuja vaan auttavat vammaisia lapsia ja heidän perheitään.
10 vuotta olen toiminut Puistolan Urheilijoihin toukokuussa 2003 perustamassani erityislasten ja -nuorten jalkapallojoukkueessa joukkuejohtajana ja olen viikottain tekemisessä eri diagnoosilla olevien lasten ja nuorten kanssa. Olen huomannut että kun aikuisiän saavuttanut vammainen muuttaa tukiasuntolaan ja mikäli vammaisella ei ole tai ei saa (näitäkin tapauksia on) taksimatkapalvelua niin hänkin "katoaa" harrastuksen parista tai vähentää harrastuksessa käyntejä, koska tukiasuntolasta ei henkilökunta kuljeta vammaista harrastuksiin (joka on ymmärrettävää).
Vammaisen lapsen, nuoren ja aikuisikäisen perheitä tulisi tukea räätälöidysti perheen tarpeiden mukaan. Pienen vammaisen lapsen vanhemmat tarvitsevat erilaista tukea kuin nuoren tai aikuisiässä olevan vammaisen vanhemmat. Nykyään vanhemmat joutuvat valitettavan usein tekemään oikaisuvaatimuksia jopa Aluehallintovirastoon asti, joka on pitkä ja raskas prosessi. Vammaispalvelujen olisi toimittava moitteettomasti niin että perheisiin oltaisiin aidosti yhteydessä kiinnostuneena perheen jaksamisesta, jo senkin vuoksi että kun vanhemmat jaksavat niin lapsellakin on paremmat oltavat.
Normaalilapsiperheilläkin on haasteita mm. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta vammaisen lapsen vanhemmilla haaste on isompi koska lääkäri-ja terapiakäyntejä on useampia kuin normaalilapsen kanssa. Toivottavasti kunnat tukevat jatkossakin vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisikäisiä sekä heidän perheitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti