Vuosi 2014

Vuosi 2014 on alkanut vauhdikkaasti eikä varmastikaan vauhti hiljene kun toukokuussa on EU-vaalit, jonka jälkeen alkaa valmistautuminen vuoden 2015 Eduskuntavaaleihin. Seuraavat kolme vuotta on vaalivuosia.

Mutta kaiken tämän keskellä on saanut lukea ikäviäkin uutisia. Mm. Terhokodista ja vammaisten HSL matkakortin poistamisesta. 

Molemmista on pistetty adressit jo näköjään pystyyn

Terhokoti -adressi löytyy http://www.adressit.com/terhokodin_saattohoitoa_helsinkilaisillekin

Vammaisten matkakortti -adressi löytyy http://www.adressit.com/maksuton_hsl-matkakortti_palautettava_helsinkilaisille_vammaisil

Terhokoti on 17-paikkainen saattohoitokoti, joka sijaitsee Helsingin Lassilassa. Lisää voi lukea http://www.terho.fi/essitely .

 

Vammaisten matkakortin poistaminen kuohuttaa vammaisten keskuudessa. Ja miksikö ? Siksi koska nyt heiltä rajoitetaan itsenäisen kulkemisen mahdollisuus yksin tai perheensä kanssa vammaispalvelulain mukaisten taksimatkojen lisäksi sekä oppia käyttämään julkista liikennettä. Niitä on myönnettävä vapaa-ajan matkoihin VÄHINTÄÄN 18 matkaa / kk eikä siihen lukuun sisälly työ-tai opiskelumatkoja.

 

Päivä- ja työtoimintakeskuksissa (ovat soten alaisuudessa toimivia toimipisteitä) tehtäneen retkiä julkisillakin, ja matkakortti on ollut enemmän kuin hyvä asia eli toimintakeskuksistakin on päästy kulkemaan toimintakeskuksen ulkopuolelle tutustumaan rakkaaseen kaupunkiimme. Nyt kun vammaisilta viedään matkakortit niin monella vammaisella ei välttämättä ole varaa ostaa matkakorttia taksimatkojen lisäksi niin miten käy toimintakeskuksien retkien vai siirtyvätkö toimintakeskukset käyttämään taksimatkoja ?

 

18 matkaa riittää 9 edestakaiseen matkaan eli n. 2 vapaa-ajanmenoihin / viikko. Kuvitelkaa itsenne vammaisen elämään ja ettette pääsisi menemään vapaa-ajan menoihin kuin kaksi kertaa viikossa. Tämä tarkoittanee sitä että mikäli vammainen on aktiivinen liikkuva kuntalainen niin hän tulee tarvitsemaan enemmän kuin tuon VÄHINTÄÄN 18 matkaa / kuussa.

 

Helsinki ja Espoo ovat olleet tämän palvelun myöntäjinä myötämielisiä. En ymmärrä että nyt on vedottu jopa siihen kun muut kunnat eivät myönnä. Miksi Helsinki ei voisi palvella vammaisiaan ja olla esimerkkinä. Taloudellisia syitä ei voi olla etenkin kun kaupunginvaltuuston lisäsi euroja sote-lautakunnalle, ymmärsin ettei tätä matkakortin poistamista olisi tarvinnut tehdä ainakaan taloudellisin syin. Voin olla ymmärtänyt väärinkin.

 

Asia on "siirretty" HSL:lle, jolla on parhaillaan menossa isot uudistussuunnitelmat koskien matkavyöhykkeitä ja lippuja, jotka olisivat valmiita toivon mukaan vuonna 2017. Parannuksiakin tulee alennuslippujen suhteen, mutta vammaisille ei ole suunniteltu tässä vaiheessa vielä matkakorttia koko HSL alueelle. Vaikeus on se kun monet lähikunnat eivät ole asiaa ilmeisesti käsitelleet. Lähikunnat voisivat ottaa asian käsittelyyn sote-lautakunnissa ja kunnan vammaisneuvostoissa. HSL ilmeisesti tutkii nyt asiaa, mutta ennen kokonaan uudistuvaa järjestelmää ei ymmärtääkseni HSL:n kautta tule uusia alennuslippuja.

 

Vammaisella saattaa olla säännöllisiä viikoittaisia mm. liikuntaharrastuksia ja kulttuurimenoja (kirjastossa käynti tms.). Esim. vammaispalvelun kautta voi vammaisella olla keharikaveri (en muista varsinaista nimeä, mutta muistuttaa kulttuurikaveria), jonka kanssa vammainen menee viikoittain uimaan / kulttuurikäynneille / muihin vapaa-ajan menoihin ja tässä on HSL matkakortti ollut oiva palvelu, jonka kautta vammainen on tutustunut julkiseen liikenteeseen. Nytkö vammainen ja keharikaveri joutuvat tilaamaan AJOISSA matkapalvelutaksin, jotta voivat mennä uimaan / kirjastoon / muihin menoihin ?? Matkapalvelutaksi pitää tilata ajoissa tarkkoine haku- ja paluuaikoineen +paikkoineen. Eli nyt rajoitetaan liikkumisvapautta tämänkin osalta.

 

Kaupunki maksaa loput matkapalvelutaksimatkalustannuksista, joten kustannukset tämän osalta tullee todennäköisesti nousemaan. Toivottavasti Helsingin kaupungin vammaispalvelut ovat varautuneet tähän kustannuksen nousuun.

 

Todellisuus on tämä; vammainen maksaa vammaispalvelun mukaisista taksimatkoistaan omavastuun, joka on vammaisilta aikuisilta n. 40 € / kk ja sen päälle jos vapaa-ajan menoja olisi yli Helsingin kuntarajan niin pitäisi ostaa seutulippu, joka on 95,80 € ellei vammainen, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä saa eläkeläishinnalla. HSL sivuilla oli tälläinen teksti
"" Henkilökohtaista matkakorttia käyttävät eläkeläiset voivat tietyin edellytyksin matkustaa alennushintaan. 

Alennuksen voi saada matkakortin kausi- ja arvolipuista. Alennusoikeus talletetaan matkakorttiin palvelupisteessä.

Eläkeläisen on asuttava vakituisesti HSL-alueella: Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Kirkkonummella, Keravalla tai Sipoossa.

Alennukseen ovat oikeutettuja:

• Kelan maksamaa kansaneläkettä saavat henkilöt, jotka eivät saa takuueläkettä. Alennuksen suuruus on 25 %.
• Kelan maksamaa täyttä tai osittaista takuueläkettä saavat henkilöt. Alennuksen suuruus on 50 %. ""

Tämän lisäksi matkakortin omistaneet vammaiset ovat voineet liikkua tasavertaisena perheensä kanssa julkisilla, varsinkin jos perheellä ei ole autoa. Aikuinen vammainen kustantaa itse omat menonsa asuu hän syystä / toisesta vanhempiensa luona tai tukiasunnossa. Pienestä n.750 euron eläkkeestään vammainen kustantaa asumis-, ruoka-, toimintakeskuksen ateriamaksut (ovat noin 100-150 € / kk) yms. tarpeelliset menonsa.

SUMMASUMMARUM niin vammainen maksaa tasa-arvoisesta liikkumisvapaudestaan tuplahinnan, taksimatkojen omavastuuosuus + matkakortin. Hyvin usein vammainen on eläkkeellä, koska työllistyminenkin on HANKALAA. Tämäkin on asennekysymys ! Vammaisia pidetään mieluimmin päivä- tai työtoimintakeskuksissa vaikka heillä olisi motivaatiota olla töissä ja he soveltuisivat moniin aloihin töihin. Työllistämisen kautta vammaisiltakin saisi veroeuroja.

Vammaisten työllistämiseen saa monenmoisia tukia. MIKSI siis Helsingin kaupunki ei hae näitä tukia ja palkkaa vammaisia osa-aikatyöhön ?? Vammaisneuvostossa otimme työllistämisasian esille niin virkamies totesi ettei kaupunki työllistä vammaisia vaan kaupunki pyrkii etsimään yksityiseltä puolelta vammaisille töitä. Olen edelleen TYRMISTYNYT tästä asenteesta 2010 -luvulla.

Mukavaa viikonloppua !

Lasten oikeuksien päivä keskiviikkona 20.11.2013

Suomen Unicef ry:n MUKANA -kampanja 14.11.2013-30.4.2014.
Ensi viikon keskiviikkona 20.11.13 on Lasten oikeuksien päivä, tänä vuonna teemana on vammaisten lasten oikeudet.
Tarkempi teema on vapaa-ajan toiminta
http://www.unicef.fi/mukana

Medialle suunnatussa tiedotteessa on PALJON PAINAVAA asiaa. Siinä todetaan myös siitä kun YK-komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia.
http://www.unicef.fi/files/unicef/mukana/TAUSTA_vapaa-aika_nettiin.pdf

20 vuoden kokemuksesta voin todeta että allekirjoitan sen että mielekäs vapaa-ajanharrastustoiminta on myös vammaiselle tärkeää, jotta vammainenkin pääsee tapamaan muita ihmisiä kuin vain omia perheenjäseniä sekä sen että vanhempien aktiivisuudesta on kiinni mitä tukia ja palveluita vammainen saa, jotta vammainen pääsee mukaan yhdenvertaisena kansalaisena osallistumaan vapaa-ajanmenoihin. Liikunta on tärkeää vammaiselle ikään katsomatta terveydellisistä syistä. Kulttuuri on tärkeää sosiaalisista syistä. Liikkumattomuus aiheuttaa painonnousua, joka on ISO riski jos / kun vammainen lapsi istuu vain kotona.

Allekirjoitan myös sen että vammaisen lapsen harrastustoimintaan saaminen / kuljettaminen on paljon vanhempien aktiivisuudesta kiinni, etenkin aikuisiässä olevien vammaisten kohdalla.  Kaikki kun eivät kykene / osaa liikkua yksin julkisilla. Syitä itsenäiseen kulkemiseen tai osaamattomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin että vammaiselta puuttuu suuntavaisto liikkua julkisissa paikoissa / kommunikointikykyä / tms. Normaali 18 vuotta täyttänyt nuori kulkee itsenäisesti verrattuna vammaiseen nuoreen.
Kaikilla vammaisperheillä ei ole autoa ja harrastustoiminta voi olla kaukana omalta asuinalueelta ja vammasta riippuen julkisilla kulkeminen voi olla hankalaa, mm. pyörätuolissa istuva / liikuntarajoitteisen kanssa. Tämän vuoksi matkapalvelun taksimatkojen saaminen olisi kaiken A ja O. Mutta ikävä kyllä keskusteltuani vammaisen lapsen ja nuoren vanhempien kanssa saan kuulla edelleen etteivät ole tietoisia vammaispalvelun matkapalvelutaksimatkoista. Moni kunta on rajoittanut kuljetuspalvelujen määräksi enintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuussa. 18 matkaa on lakisääteinen MINIMI. Nämä edut EIVÄT ole tuplaetuja vaan auttavat vammaisia lapsia ja heidän perheitään.

10 vuotta olen toiminut Puistolan Urheilijoihin toukokuussa 2003 perustamassani erityislasten ja -nuorten jalkapallojoukkueessa joukkuejohtajana ja olen viikottain tekemisessä eri diagnoosilla olevien lasten ja nuorten kanssa. Olen huomannut että kun aikuisiän saavuttanut vammainen muuttaa tukiasuntolaan ja mikäli vammaisella ei ole tai ei saa (näitäkin tapauksia on) taksimatkapalvelua niin hänkin "katoaa" harrastuksen parista tai vähentää harrastuksessa käyntejä, koska tukiasuntolasta ei henkilökunta kuljeta vammaista harrastuksiin (joka on ymmärrettävää).

Vammaisen lapsen, nuoren ja aikuisikäisen perheitä tulisi tukea räätälöidysti perheen tarpeiden mukaan. Pienen vammaisen lapsen vanhemmat tarvitsevat erilaista tukea kuin nuoren tai aikuisiässä olevan vammaisen vanhemmat. Nykyään vanhemmat joutuvat valitettavan usein tekemään oikaisuvaatimuksia jopa Aluehallintovirastoon asti, joka on pitkä ja raskas prosessi. Vammaispalvelujen olisi toimittava moitteettomasti niin että perheisiin oltaisiin aidosti yhteydessä kiinnostuneena perheen jaksamisesta, jo senkin vuoksi että kun vanhemmat jaksavat niin lapsellakin on paremmat oltavat.
Normaalilapsiperheilläkin on haasteita mm. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, mutta vammaisen lapsen vanhemmilla haaste on isompi koska lääkäri-ja terapiakäyntejä on useampia kuin normaalilapsen kanssa. Toivottavasti kunnat tukevat jatkossakin vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisikäisiä sekä heidän perheitään.

Lapsiperheiden avun ennaltaehkäisystä

Helsinki (onkohan näin muissakin kunnissa) ehdottaa ottamaan yhteyttä MLL:n lastenhoitoapuun, tekemään lastensuojeluilmoituksen tai jopa lapsen sijoittamista lastenkotiin. Kolmen lapsen äitinä tämä on melko sydäntä särkevää luettavaa. Toki ymmärrän että jostain ja monestakin asiasta on säästettävä, mutta heikompien ja puolustuskyvyttömien kuntalaisten puolta tulisi puolustaa. Monet vanhemmat ja perheet eivät jaksa itse taistella väsyneenä perhe-ja työelämän pyörittämisen keskellä. Silloin tarvitaan meitä vahvoja puolustajia. 

MLL lastenhoitoapu on hyvä vaihtoehto sitä en kiellä, mutta kun katsoin MLL sivuja niin neuvo on että perhe tilaa itse palvelun ja toimii hoitajan työnantajana vastaten työlainsäädönnöistä ja työnantajavelvoitteista. Perhe maksaa hoitajalle käteisenä 8,20 € / tunti ja minimipalkka on kahden tunnin palkka. Sunnuntaisin tuntikorvaus on tuplahinta. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lastenhoito/

Onko lapsenedunmukaista että lapsi / lapset otetaan omilta vanhemmiltaan lastenkoteihin ? Tai kun perhe tekee lastensuojeluilmoituksen itsestään kun ovat väsyneitä ja tarvitsisivat apua niin pelkäävät että lapsi saatetaan ottaa huostaan. Tämäkään ei ole lapsenedunmukaista suurimmassa osassa tapauksissa. Ymmärtääkseni kumpikaan vaihtoehto ei ole kovin halpoja vaihtoehtoja Helsingin kaupungille eikä millekään muillekin kunnille. 

Missä on ennaltaehkäisevä apu ja tuki ? Mielestäni lapsiperheitä pitäisi auttaa perhekohtaisesti heidän ollessaan väsyneitä eikä vasta sitten kun ovat ihan Burn Outissa tai kun pahin mahdollinen on tapahtunut eli perheen lapsi / lapset on tapettu + perään jopa toinen tai molemmat vanhemmat. Montako näitä ikäviä uutisia pitää sattua ennenkuin avuntarpeisiin herätään ? Monet vanhemmat saattavat tarvita tukea vanhemmuuteen, jossa on haastetta näinä päivinä kun lapset vaativat kaikenlaista, osa lapsista vetoaa "kaikilla muillakin on tuota ja sitä" ja työkiireiden vuoksi / jaksamisen rajoilla annetaan monesti periksi lapsen vaatimuksiin. Ei uskalleta sanoa EI.

Lapsiperheitä tulisi kuunnella. Alle kouluikäisten perheiden lähin auttaja ja avun tarpeen tunnistus tulisi olla sosiaali-ja terveysasemien neuvoloissa. Kouluikäisten perheiden lähin auttaja voisi olla koulussa oppilashuolto, mutta psykologit & kuraattorit & terveydenhoitajat joutuvat jakamaan työpäivänsä 2-3 koulun kesken niin heillä ei ole aikaa kuin muutamia minuutteja / oppilas ja perhe, toisen asteen oppilaitoksissa aikaa on vielä vähemmän. Avuntarve ja ongelmat olisi hyvä tunnistaa viimeistään peruskoulun aikaan eikä vasta toisen asteen koulutuksessa. Mitä aiemmin avuntarve huomataan sen halvempi kustannus on kuten nyt on huomattu 90-luvun laman jälkeen kun lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, kulut ovat sen mukaiset. 

Lisäksi terveydenhoitajia / kuraattoreita / psykologia saatetaan vaihtaa jopa kesken lukuvuoden. Mutta onko niin että perheet eivät uskalla kertoa neuvoloissa / koulussa oppilashuollon väelle väsymyksistään ja avun tarpeistaan peläten lastensuojeluilmoitusta ja huostaanottoa ? 

Vanhempien on käytävä nykyisin töissä, jotta saa maksettua asunnon vuokrat / asuntolainat + vastikkeet, ruokaan on riitettävä rahaa ja muihin lapsiperheen pakollisiin menoihin. Ne joilla ei ole töitä niin toivottavasti saavat mm. asumistukea ja muita tukia, jotta voivat elää hyvää perhe-elämää. 

Myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille vastaavat ehdotukset ovat kuulemma tuttuja. Lastensuojeluilmoituksen tekoa suositellaan vammaisperheille keinona saada apua lapsen vammaisuuden ja sairaudesta johtuvaan lisääntyneeseen hoitoavun tarpeeseen. 

Erinäiset palvelut ja edut eivät ole suinkaan tuplaetu vammaislapsi ja -nuoren perheissä. Monella vammaisilla voi olla monivammaisuutta tai synnynnäinen vamma aiheuttaa lisäsairauksia, jotka vaativat enemmän hoitoa. Tiedän ympäriltäni 20 vuoden ajalta että monen vammaisperheiden toinen vanhempi, yleensä äiti, ovat jääneet kotiin hoitamaan vammaista lastaan. Ei ole helppoa yhdistää työ-ja perhe-elämää kun vammaisten lasten sekä nuorten kanssa käydään useammin lääkäreissä, terapeuteilla ja muissa yhteistyötahojen kanssa neuvotteluissa jne. Vaihtoehtoina äidit tekevät osa-aikatyötä. 

Se miksi äiti on jäänyt kotiin tai tekevät osa-aikatyötä on se että miesten palkat ovat isompia ja jos isä jäisi kotiin hoitamaan lapsia niin taloudellisesti se olisi perheen "kuolema" eli eivät pärjäisi senkään vertaa kuin että äiti jää hoitamaan vammaista lasta + siinä samalla perheen muita lapsia. Kouluaikoina vammaisen lapsen aamuhoidot eivät järjesty kovin helposti, taksifirmat tekevät koulukyytitaksikuljetusajat niin ettei oppilas istu 1 H pitempään / menosuunta yms. 

Me vammaisten lasten ja nuorten vanhemmat emme kaipaa tuplaetuja emmekä käytä etuja tarpeettomina. Osa palveluista sekä tuista tulevat tarpeeseen tai ovat vammais-, kehitysvamma- ja omaishoitolain mukaisia. Vammaislasten ja -nuorten perheille pitäisi vammaispalvelut saada yhdestä paikasta eikä niin että osa haetaan erityissosiaalityöntekijältä, toinen joltain toiselta kuten omaishoitajatuki ja kolmas jostain kolmannesta paikasta. Lisäksi Kela myöntää joitain tukia. Kehitysvammapoliklinikan lääkäreiden vastaanotot voisi sijoittaa alueellisesti keskittäen lähisosiaali-ja terveysasemille eikä vain kuten nyt Helsingissä on pelkästään Sofianlehdossa. Siellä lääkärillä ei ole laboratoriopalveluja eikä mitään muutakaan, siellä keskustellaan isomman tiimin kanssa vammaisen lapsen asioista. Samaisen voisi tehdä alueellisissa sosiaali-ja terveysasemilla. MM. Koillisessa-Helsingissä kehitysvammapoliklinikan tiimin muiden jäsenten työhuoneet ovat Malmilla saman katon alla ja lääkärin vastaanottohuone Sofianlehdossa Käpylässä. Malmin terveysasema voisi soveltua hyvin Koillisen-Helsingin vammaislasten ja -nuorten lääkäripalvelujen tarjontaan. Muilta alueilta varmasti löytyy myös vastaavanlainen "pääterveysasema". Sofianlehdosta vapautuisi lääkäripalvelujen huoneet mm. työtoimintaan tai tukiasuntotarpeisiin.

Hoitoapua pyytänyttä kehotettiin harkitsemaan lapsen sijoittamista

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/hoitoapua-pyytanytta-kehotettiin-harkitsemaan-lapsen-sijoittamista/2013/09/1804932

Lastenhoitoapu loppuu - tuhannet helsinkiläisperheet ymmällään

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/09/1804920/lastenhoitoapu-loppuu---tuhannet-helsinkilaisperheet-ymmallaan

Helsingin säästökuuri vie vammaisten matkakortit‏

HS:n 8.9.2013 lehden otsikon alla: "Vammaisneuvoston jäsenet tyrmistyivät, koska heitä ei kuultu ennen päätöstä". Tyrmistyin minäkin Helsingin vammaisneuvoston puoluejäsenenä tätä lukiessani
http://www.hs.fi/kaupunki/a1378530521723?jako=c5195242c76eee041e4be76b3e88c252&ref=fb-share

Nyt olen hyvin hyvin äimänä ja oikeastaan vihainen tälläisestä päätöksestä ! Ensinäkin vammaislain mukaan taksimatkojen kuukausimäärä on minimissään 18 matkaa / kk eli 9 matkaa edestakaisin. Helsingissä ei noudateta edes tätä lakia vaan minmistä on otettu maximi, silti kaikki eivät saa tuota 18 matkaa / kk. Säästöä.....tästä voi seurata taksimatkojen lisääntyminen, eikä se tuo säästöjä. Vaikea vammaiset ja muutkin vammaisryhmät ei saa välttämättä avustajia, jotka avustaisivat vammaisia ulos hoitamaan asioitaan, kulttuurin pariin yms. ja  nyt heiltä viedään tämäkin tukipalvelu etteivät pääse kulkemaan julkisilla välineillä ja olemaan itsenäisiä.

 

Muutenkin vammaisten vanhemmat ovat kovilla kun taistelevat vammais- ja kehitysvammalain mukaisista palveluista ja tuista.

Onko tosiaan sote-lautakunta ja kaupunginhallitus sitä mieltä että pois silmistä, pois mielestä ???
Samaisesta asiasta vammaisneuvosto oli antanut tammikuussa 2012 4-sivuisen lausunnon. Tämä asia kaivettiin pöytälaatikoista 2013 ilman että vammaisasiamieskään tiesi. Ilmeisesti koitetaan kepillä jäätä että mitä tekee uudet kaupunginhallituksen päättäjät.

Helsingin vammaisneuvostolla oli keväällä 2013 kokoukset 26.3.2013, 7.5.2013 ja 11.6.2013. Kesäkuun kokouksen esityslistaan pyysin tämän asian käsiteltäväksi kuultuani puskaradiosta. 

Hyvän hallinnontavan mukaan lautakuntien olisi kuultava vammaisneuvostoa ennen päätöksiä. Näin ei ole toimittu ! Itseasiassa vammaisneuvoston kesäkuun kokouksessa annoimme melko suorasanaisen lausunnon vammaisjohtajalle ja silti käy näin. Olen pettynyt !!!

Kesäkuulumisia 2013

En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini. Kevät-talvella, huhtikuun alussa, suru kohtasi perhettäni. Suru oli minulle raskas, se helpotti hetkeksi vasta toukokuun puolen välin jälkeen. Kesällä kohtasin surun uudelleen. Perheenjäsenistä olen saanut voimia. On ollut arkisia asioita hoidettavana kuten mm. lasten kouluasiat, etenkin esikoisen osalta koska hän oli lopettamassa kaksi vuotisen valmentavan koulunsa ja hakuvaiheessa taistelin hänelle sopivasta koulupakasta. Kuopuksen luokan vanhempien kanssa pidimme lastemme puolta, jotta sama opettaja saisi jatkaa eikä taas vaihtuisi opettaja.

Kodin ulkopuolella oli myös velvollisuuksia, jotka koitin hoitaa niin hyvin kuin kykenin. Huhtikuun lopulla Puistolan Demareina emännöimme asukasiltaa, jossa vieraanamme oli apulaiskaupunginjohtaja Viljanen. Kiersimme hänen kanssaan Tapulikaupungissa, Jakomäessä ja Puistolassa kirjastot sekä nuorisotalot.
Omassa luottamustehtävässäni Helsingin vammaisneuvostossa olin ahkerana mukana. Maalis-kesäkuun aikana meillä oli kolme kokousta Kaupungintalolla. Olin jokaisessa läsnä ja jo ensimmäisessä kokouksessa kommentoin asioihin. Vammaisneuvostolla on tahtotila tulla kuulluksi. Lausuntoja olemme antamassa monestakin asioista. Olen henk.koht. vinkannut esityslistalle muutamia käsiteltäviä asioita kuten mm. vammaispalvelun kautta saatavan HSL matkakortin etuuden poistamisesta, suunnitelmissa on poistaa tämä etuus. Aktiivisuuteni on huomattu Vammaisneuvossa ja on jopa tultu kiittelemään. On tuntunut tosi ihanalta saada kiitosta. Parhaillaan Vammaisneuvosto on kesätauolla, mutta itse seuraan monia asioita koskien vammaisia. Nuorisotakuun toteutuminen vammaisten osalta taitaa olla "tuorein" asia mitä pitäisi seurata. Myös normaalien nuorten osalta seuraan mielelläni ja että miten se toteutuu. Toivottavasti kaikki nuoret ja vammaiset nuoret saavat opiskelu-, työharjoittelu- tai työpaikan 3 kk sisällä.

Stadin Demarit piirikokouksessa huhtikuussa eräs kokousedustaja otti esille vammaisten asiat. Pyysin kommenttipuheenvuoron, jossa totesin että Helsinki on tehnyt vammaispoliittisen selvityksen v. 2010, mutta lopullista ohjelmaa ei ole vieläkään. Totesin painokkaasti että toivoisin selvittelytyöt olevan ohi ja saataisiin vihdoin virallinen vammaispoliittinen ohjelma. Piirin johtaja totesi että perustetaan piirille oma vammaistyöryhmä, jossa olisin minäkin mukana. Toukokuun lopulla saatiin vihdoin sovittua palaveriaika, johon osallistui valtuustoryhmämme Osku Pajamäki, piirin toiminnanjohtaja ja itseni lisäksi kahden vammaisen lapsen vanhemmat. Toivottavasti kesälomien jälkeen tapaamme taas vammaistyöryhmän jäsenten kanssa ja voimme jatkaa keskusteluja miten Helsingissä saataisiin vammaisten asiat hoidettua kunnialla. Sitoohan YKn vammaisten sopimus Suomea ja Helsinkiä vaikka sitä ei ole vielä ratifioitu.

Olen laittanut Eduskunnan SDP kansanedustajille sähköpostilla tästä ratifiointiasiasta. Sain monelta edustajalta vastauksen että muistutin tärkeästä asiasta.
Nyt kaavaillaan vammais-ja kehitysvammalain yhdistämisestä. Sitä täytyy seurata ahkeraan. Jokainen vammainen, vammasta riippumatta, olisi otettava huomioon yksilönä eikä massana.
Sain myös tietooni että ulkoministeri Tuomioja on koonnut työryhmän YKn vammaissopimuksen ratifiointia koskien. Vuoden 2013 lopussa ymmärtääkseni työryhmän lausunto olisi valmis. Toivottavasti ratifiointipäätös tulisi tämän hallituskauden aikana kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Muistutan teitä kaikkia ettei isoa laivaa käännetä sormia napsauttamalla eli tämäkin taistelu vaatii sitkeyttä ja pitkää pinnaa. Pidetään yhdessä peukkuja !

Loppukeväästä sovin Puistolan Demarit pj:nä kaksi asukasiltaa syksyksi 2013. Ensimmäisen illan vieraana on apul.kginjohtaja Laura Räty (vastaa SoTesta ja Varhaiskasvatusvirastosta). Toinen asukasilta on marraskuussa ja samalla pidämme syysvuosikokouksen. Muitakin omia tapahtumiamme on syksyn aikana tai osallistumme mm. kaupunginosaseurojen järjestämiin tilaisuuksiin.

Vammaisneuvoston kokoukset jatkuu elokuussa ja syksyn 2013 aikana on neljä kokousta sovittu. Meillä on hyvä yhteishenki ja kova tahto puolustaa vammaisia vammaan katsomatta. Pyrin olemaan luottamukseni arvoinen.

Kohta alkaa perheemme loma osa 2. Lataan lomalla akkuja, jonka jälkeen arki voi taas alkaa. Arkeen kuuluu työssäkäynti, perheen kolmen lapsen futiskuviot ja politiikka. Organisointi on perheemme A ja O.

Toivotan kaikille ystävilleni ja tukijoilleni Oikein Rentouttavaa Kesää !

Esteetön koti, asuminen ja rakentaminen

Vammaisten koti  tulisi olla esteetöntä sekä koti tulisi olla avara, jotta huonekaluja olisi mahdollista sijoittaa väljästi, etenkin mikäli asukas käyttää apuvälineitä. Sisäänkäynneillä tulisi olla liuskat , jotta mm. pyörätuolilla liikkujat pääsevät kulkemaan ilman apua. Käsijohteet olisi hyvä sijoittaa kahdelle eri korkeudelle ja niiden tulisi jatkua 30 cm yli kaltevan osuuden. Asunnon eteisen on oltava tilava, jotta oven saa avattua tarpeeksi apuvälineillä liikkuessa. Mahdollisen pihan / parvekeoven kynnys on oltava sellainen että niistä pääsee ulos apuvälineilläkin. 

Asunnon rakentamisessa ja remontoinnissa tulisi ottaa huomioon asukkaan tarpeet. Normaalit huonekalut kuuluvat myös vammaisen kotiin. Asukkaan olisi pystyttävä liikkumaan mahdollisilla apuvälineillään yksin ilman että törmäilee huonekaluihin tai ovenkarmeihin.  Keittiössä tarvittavat kodinkoneet ja kaapistot tulisi sijoittaa niin että asukas ylettyy kodinkoneisiin ja kaappeihin sekä tiskialtaan alla oltava tilaa. Pesutiloissa on oltava myös riittävästi tilaa mahdollisten apuvälineiden vuoksi. Makuu- ja olohuoneessa on päästävä liikkumaan helposti. Oviaukot on oltava leveät mm. pyörätuolilla liikkujia ajatellen ja ehdottomasti kynnyksettömiä. Kehitysvammaisten näkökulmasta tukiasunto tulisi olla myös turvallinen ja laitteet helppokäyttöisiä.

Asunnon remontoitiin voi hakea tukea. Lisäksi yhteiskunta on valmis tarjoamaan palveluja omaishoitajalle, että hän pystyy hoitamaan läheisensä kotona mahdollisimman kauan. Omaishoitajan näkökulmasta katsottuna omaishoitajan olisi pystyttävä auttamaan omaishoidettavan liikkumista turvallisesti. Omaishoitajan ja eism. kehitysvammaisen vanhemman näkökulmasta katsottuna olisi hyvä kun omaishoidettava tai aikuinen lapsi saisi oman asunnon / tukiasunnon läheltä omaishoitajaa tai vanhempiaan. Nuorelle aikuistuvalle vammaiselle olisi turvallista opetella itsenäistymistä kun ei joutuisi muuttamaan kovin kauas lapsuuden kodistaan. 

Hyvää tietoa löytyy www.toimivakoti.fi . Heillä on pysyvät näyttelytilat Käpylässä, kannattaa käydä tutustumassa, josta löytyy kaikki viimeisimmät apuvälineet ja ratkaisut. 

Toinen hyvä paikka on www.kynnys.fi , http://www.kynnys.fi/ideoita_asumiseen/ sivuilta. Paljon hyvää tietoa !

Terveyskeskus keskustelu

   Julkisuudessa on ollut keskustelua terveysasemien vähentämisestä ja terveyskioskien perustamisesta. Keskusteluissa on ilmennyt että Helsinkiin perustettaisiin 4 keskitettyä terveyskeskusta. Terveyskioskeja sijoitettaisiin kauppakeskuksiin, jolloin olisi matalampi kynnys käydä mittauttamassa mm. verenpainetta. Sinänsä hyvä ajatus, mutta se ei saa vähentää lähiterveysasemien määrää. Lähiterveysasemia ei tulisi supistaa, koska jokainen asuinalue on erilainen. Monissa asuinalueilla asuu lapsiperheitä rattaineen sekä myös iäkkäitä ja vammaisia henkilöitä apuvälineineen. Heillä on haasteellista kulkea julkisilla kulkuvälineillä kun välttämättä ei ole matalalattiallisia julkisia liikennevälineitä juuri sillä asuinalueella missä asuvat sekä vuorovälit voivat olla jopa 20-30 minuuttia. Viittaan tässä Kehä 3 rajalla olevia lähiöitä. Keskustassa asuvilla asukkailla on mahdollisuus käyttää bussia, raitiovaunua ja metroa.

   Kehitetään olemassa olevia lähiterveysasemia. Kaikkien asukkaiden ikään, sukupuoleen, sairauteen tai vammaisuuteen katsomatta pitäisi päästä lähiterveyskeskukseen hoitoon jonottamatta montaa viikkoa. Sairaan lapsen kanssa, oli kyseessä mikä sairaus tahansa, tulisi päästä sinä päivänä kun vanhempi soittaa terveysasemalle. Näin ei valitettavasti tapahdu, jolloin perheet joutuvat turvautumaan yksityisen lääkäriaseman palveluun.

   Tuodaan lähiterveysasemiin työterveystiimi Helsinginkadulta ja Sturenkadulta, jotka ottaisivat kunnan omat työntekijät virastosta huolimatta lähempänä kunnan työntekijöiden työpaikkaa. Kunnantyöntekijän päästessä lähellä työpaikkaansa hoitoon ja labrakäynnille säästäisi aikaa matkoissa. Etenkin Kehä 3 rajalla asuvilla / työskentelevillä saattaa mennä työterveyskeskusmatkoihin jopa tunti / suunta. Labrakäynnit tulisi saada käydä ainakin lähiterveysasemalla.

   Siirretään vammaisneuvolan vammaislääkärit terveysasemiin Sofianlehdonkadulta, jotta vammaiset saavat asiantuntevaa palvelua lähempänä omaa kotia. Ihmettelen että 2010 -luvulla vammaislääkäripalvelut on erillään muista väestöstä, jonne Kehä 3 rajalla olevilta asuinalueilta menee n. tunti / suunta, jolloin vanhemman työajasta menee puoli päivää ja se tulee korvata tai sitten vanhempi ottaa palkattoman vapaapäivän. Vammaisneuvolankäynnin jälkeen vielä kun pitää viedä lapsi päiväkotiin tai kouluun. Näihin käynteihin ei saa edes käyttää vammaispalvelusta saatua kaupunkitaksikorttia.
   Nykyisessä vammaisneuvolassa, joka sijaitsee Sofianlehdonkadulla, ei mitata muuta kuin pituus ja painoa. Kun vammaisen kanssa on varattu vammaisneuvolaan aika niin pyöreän pöydän ympärillä on kokoontunut vammaistiimistä erityissosiaalityöntekijä, vammaislääkäri, psykologi sekä tarpeen mukaan fysioterapeutti ja johtava puheterapeutti sekä tietenkin vammaisen lapsen vanhemmat. Mahdollisesti paikalla on myös vammaisen lapsen opettaja koulusta / päiväkodista. Mitään isompia tutkimuksia ei siis vammaisneuvolassa tehdä. Lääkäri kirjoittaa tarvittavat lähetteet vammaisneuvolasta käsin joko HUS Lastenklinikalle tai lähiterveysasemalle mm. labrakäyntejä varten. Kaikki kolesteroli- ja muut labrakokeet tehdään vammaisen lähiterveysasemalla, jossa ei välttämättä ole osaamista hoitaa vammaista lasta. Omaa kokemusta on kehitysvammaisen lapseni kanssa kun terveydenhoitaja ei osannut tarkistaa onko korvaputkitus paikoillaan. Käytännössä korvaputkituskontrollit suoritetaan HUS korvapoliklinikalla Dagmarinkadulla.

   Ehdottaisin että vammaisneuvolatiimin lääkärin vastaanotto olisi esim. Koillisessa keskitetysti jollakin terveysasemalla, jonne on helppo tulla joka suunnalta Koilliselta alueelta. Samanlainen käytäntö otettakoon käyttöön tottakai kaikissa Helsingin asuinalueilla. Ei tarvitsisi lisää vammaislääkäreitä vaan samat kuin nyt palvelisivat vastuuasuinalueittain vammaisia perheitä.

Koillisessa vammaistiimin fysioterapeutin, johtavan puheterapeutin  ja psykologin työhuoneet ovat Malmilla Latokartanontiellä sekä erityissosiaalityöntekijän työhuone on Malmin virastotalolla. Eli vain lääkärin työhuone on Sofianlehdonkadulla. Muutos helpottaisi vammaisperheitä. Eikä maksaisi mitään.