keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Nuorisotakuu astui voimaan 1.1.2013

Työ ja Oikeudenmukaisuus, näihin sanoihin toivoisin että moni voisi luottaa.


Toivon mukaan kunnat ja yritykset ottavat nuoria töihin niin kesäisin kuin vakituiseksi, jotta nuoret saisivat työkokemusta ja omaa palkkaa, jolla pääsisivät viettämään vapaa-aikaansa kavereidensa kanssa. Juuri luin jostain että perheiden tuloerojen vuoksi lapsi ja nuori voi syrjäytyä monestakin syystä. Toki ei jokaisella lapsella ja nuorella tarvitse olla viimeisimpiä hittituotteita (pleikkareita yms.), mutta jos lapsi tai nuori on ihan out nykyajan jutuista niin kaveripiirikin voi olla suppeampi. Valitettavasti. 

Itse olen aloittanut työurani jo 16 vuotiaana, muistan kuinka ihanaa oli ostaa omalla työllään saaduilla rahoilla itselleen kaikkea kivaa ja käydä leffoissa. Kävin ensimmäisillä palkoillani ostamassa Forumin Ajattaresta pitkän paksukankaisen sinisen takin, joka on minulla edelleen tallella. Muutin omaan työsuhdeasuntooni 19 vuotiaana, maksoin ihan itse vuokrani ja silti oli mahdollisuus ostella muutakin. Nykyisin monet nuoret jää vaille kesätöitä, joten ovat vanhempien kukkaroiden armoilla. Entä jos vanhemmat ovat työttömiä tai osa-aikatöissä niin aina ei riitä välttämättä rahaa edes päivittäisiin pakollisiin menoihin. 

Oli nuori normaali tai vammainen niin mistä he muualta saavat työkokemusta kuin työnteolla. Itse otin vammaispalveluun yhteyttä kesällä 2012 koskien omaa kehitysvammaista aikuista lastani. Piti kysyä kesätöitä, mutta olin kirjoittanut työllistymisestä. Sain vastauksen, jossa viimeisinä lauseina oli että monet nuoret jatkavat vielä opiskelua, sillä 18 – 19 –vuotiaat nuoret vammaiset tai ei-vammaiset ovat vielä   nuoria  työmarkkinoille,  jos  heillä ei ole ammatillista koulutusta  ja kokemusta. Esim. päiväkodit, palvelutalot tai puistohommat, joissa muutenkin tehdään pari- tai ryhmätyötä, voisi soveltua normaaleille ja vammaiselle nuorelle ensimmäiseksi työkokemukseksi normaalein palkkaeduin. Myös opiskelupaikkoja tarvitaan nuorille ja vammaisille nuorille nuorten määrän mukaan.

Nuorten ja vammaisten nuorten työpanosta pitäisi tukea, heillä on itsellään kova halu tehdä töitä. Suomessa on Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan 27 000 työikäistä kehitysvammaista, joista VAIN noin 300 on oikeissa palkkatyössä. Ihan turhaan hukattua työvoimaa. Tunnen monia innokkaita eridiagnoosilla olevia +/- 20 vuotiaita jotka ovat kouluttautuneet jopa Keskuspuiston oppilaitoksessa valmentavissa koulutuksissa. Koulutus ei tuskin ole halpaa kun opettajat täytyy olla koulutettu erityisopettajan koulutuksella ja jokaiselle oppilaalle tehdään yksilöllinen opiskelu. 

Työkyvyttömyyseläkkeen päällehän voi ansaita noin 700 euroa / kuussa. Vammaisryhmien työllistyminen edesauttaisi syrjäytymistä, saisivat ihmisarvoa kun heidänkin työpanoksensa huomioidaan sekä taloudellisesti vammaisryhmien ansiot paranisi ja voisivat maksaa eläke- ja palkkatuloillaan tukiasuntonsa vuokra- ja muita kuluja. En ole laskenut, mutta näin pikaisesti yläasteen laajan matematiikan käyneenä luulisin että vammaisryhmien asumistukea ja muita tukia ei tarvittaisi niin paljon kuin nyt tukia maksetaan nuorille ja vammaisille nuorille. Toki tukiasunnoissa tulee olla tukihenkilöitä, mutta onko heidän palkka laskettu tukiasunnon vuokriin ?

Kyselin keväällä 2012 työministeri Ihalaiselta nuorisotakuusta ja että miten vammaiset tullaan ottamaan huomioon työllistymisessä. Sain häneltä kirjeen, jossa todettiin että nuorisotakuu koskee myös vammaisryhmien nuoria, työministerin mukaan kaikkien työpanostusta tarvitaan. Tämä oli iloinen uutinen, jonka toteutusta nyt itse kovasti odotan että muuttuuko asenteet kunnissa ja yrityksissä. Ottavatko he vammaisryhmiin kuuluviakin samoin palkkaeduin töihin. Yritykset voivat saada monenlaisia tukia, mm. työnantajalle maksettava palkkatuki on tietyin edellytyksin jo nyt mahdollinen pysyvä tuki, TE-toimistot voivat myös myöntää työnantajalle tukea työolosuhteiden järjestelyyn ja mukautuksiin yrityksen palkatessa vammaisen työntekijän, lisäksi Kela ja työeläkelaitokset voivat korvata työssä tarvittavia apuvälineitä.




Myös kuntien opetustoimien tulisi ottaa Nuorisotakuu haaste vastaan. Opiskelupaikkoja on oltava kunnan nuorten määrän mukaisesti, myös vammaisryhmien nuorille. Helsingissä on vain yksi 2-vuotinen valmentava koulutuspaikka, joka on Sosiaaliviraston alaisuudessa, jossa opetellaan arkisia toimia kuten kaupassa asiointia / itsestään huolehtimisia / yms. Toki on Keskuspuiston ja Diakonissalaitoksen valmentavia koulutuksia, mutta kaikki vammaiset eivät sovellu / pysty opiskelemaan ko. koulutuspaikoissa vielä 16-17 vuotiaana. Heille olisi tärkeää opetella arkisia toimia ilman lukuaineiden lukupakkopaineita. Säätiöiden ylläpitämiä vastaavanlaisia paikkoja on, mutta esim. Helsingissä oleva säätiön ylläpitämään opiskeluun vapautuu syksyisin helsinkiläisille vammaisille nuorille vain 3-4 paikkaa. Se on mielestäni melko vähän vammaisryhmiin kuuluvien nuorten määrään verrattuna. Tässä kohtaan varmasti moni miettii että mihin vammaiset nuoret sijoittuvat peruskoulun jälkeen, vastaus on työ-tai päivätoimintakeskuksiin. Työtoimintakeskukset ovat aikaansa eläneitä, jossa asiakkaat tekevät alihankintatöitä saaden päiväpalkkaa +/- 10 euroa / päivä, ja maksavat aterioistaan noin 6 euroa / päivä. Tästä on aika ajoin ollut artikkeleita ja varmasti löytyy tietoa mm. Kehitysvammaisten tukiliiton ja Kehitysvammaisten liiton sivuilta. 
Toivon siis että kunnat ja yritykset ottavat nyt Nuorisotakuu haasteen vastaan niin työllistymisen kuin opiskelun kannalta. Lapsissamme ja nuorissamme on tulevaisuus, hehän ovat tulevia veronmaksajia kun suuri ikääntyviä työikäisiä jää pian eläkkeelle. 


http://www.hameenkaiku.fi/viikko-hame/tyo-ja-talous/9366-nuorisotakuu-tuli-voimaan