Kampanjalauantai 29.9.2012 Tapulikaupungissa

Tänään kampanjoin Tapulikaupungissa. Sää suosi meitä, taas. Aurinkokin näytti valoa, joten kampanjointi oli onnistunut.

Puolueen kampanjalauantain teemana oli "Turvallinen ja arvokas vanhuus".

Vanhuksistakin olisi pidettävä huolta. Tänään tulin surulliseksi kun eräs iäkäs asukas kertoi että kiireelliseksi luokiteltuun sairaudestaan huolimatta jonotus oli kuukauden ja jos ei sairaus ole luokiteltu kiireelliseksi niin jonotusaika on nykyisin 3 kk. Kuukauden jonotusajalla olisi voinut käydä vaikka kuinka. Heitin kysymyksen "Kuka silloin olisi ottanut vastuun?" niin sain vastaukseksi suuriinpiirtein että "silloin hän ei olisi ollut enään yhteiskunnan rasitteena". Tämä on erittäin surullista kuultavaa ! Kuntalaisten terveyden kanssa ei saisi leikkiä ja hoitoon olisi päästävä mahdollisimman pian.

Keskustelua syntyi myös lapsiperheiden arjesta, varsinkin jos lapsella / lapsilla on sairauksia tai vammaisryhmiin kuuluvia niin miten vanhemmat joutuvat koville. Monet joutuvat miettimään arvomaailmaansa jopa niin radikaalisesti että voiko olla työssäkäyvä vanhempi vai onko lapsen/lapsien terveys tärkeämpi. Perheen ja lapsen mennessä etusijalle niin taloudellisesti perhe joutuu koville.
Omistusasunnon omistavat vanhemmat eivät saa kovin helposti taloudellista tukea vaikka se olisi tärkeää, eli jos haet taloudellista tukea niin jos ei suoraan sanota että "myy asuntosi ensin" niin ainakin annetaan näin ymmärtää. Mitä se asunnon myyminen auttaa, pankki ottaa ensin oman velkansa ja mihin lapsiperhe muuttaa yhtäkkiä ? Ja onko muuttaminen oikea ratkaisu ? Kysynpä vain. Ensinäkin lapsen iästä riippuen voi joutua vaihtamaan koulua, joka aiheuttaa lapselle ystävien menettämistä. Eikä vuokra-asunnotkaan ole halpoja. Lapsiperheen joutuessaan muuttamaan vuokra-asuntoon niin kasvaisiko vuokratukihakemukset Kelassa..... Tässä kohtaa pitäisi miettiä hieman enemmän kokonaisuutta eikä sitä että asuuko perhe omistus- vai vuokra-asuntoa. Harkinnanvaraista tukea voisi antaa lapsiperheille, jotta perheet pääsisivät vaikeimpien aikojen yli.

Miten voisit tukea kampanjaani ?

Ystävät, sukulaiset, tuttavat ja tutuntutut ! Vaalityö on ollut hyvin mielekästä ja antoisaa. Olen saanut keskustella tapahtumissa erilaisten ihmisten kanssa kuullen miten kaupungissamme on hyvin / huonosti sekä tavannut ihania ihmisiä.

Monet toivottavasti tietävät että olen sitkeä. Olen kasvattanut kolme lasta, joista vanhin on kehitysvammainen ja olen toiminut omaishoitajana reilusti yli 10 vuotta. Olen 11 vuotta ollut aktiivisesti mukana lasteni harrastuksissa ja toimin edelleen joukkuejohtajana kahden lapseni jalkapallojoukkueessa. Perustin erityisjalkapallojoukkueen ja sitkeällä vapaaehtoistyöllä edistystä on saatu melkoisesti. 

Vuosia takaraivossani on ollut kiinnostus politiikkaan, kaksi vuotta sitten otin härkää sarvesta. Päivämme on joka hetki politiikkaan liittyvää: terveyspalvelut, päivähoitopalvelut, koulutuspalvelut, työ yms., poliittisten päätöksien kautta nämäkin palvelut on kuntalaisten käytössä.

Vaalipäivään on enään 38 päivää. Ensi viikolla saamme ehdokasnumerot. Vaaliesitteiden ja -mainosten tekeminen maksaa. Teillä olisi nyt mahdollisuus tukea kampanjaani. Esitteiden ja mainosten painattamiseen tarvittaisiin muutama sataeuroa, myös fyysistä tukea tarvitsisin.

Tulemalla mukaan tukijoukkooni rakentamaan yhdessä
meille kaikille parempaa Helsinkiä.

Lahjoittamalla kampanjatililleni vaali-ilmoittelua varten:
FI4516533500004900
Pienikin lahjoitus on suuri apu!

Ota yhteyttä:
puh. 0400 607 932
sähköposti: arzucaydam1@hotmail.com

Omaishoitajuudesta

Hei Omaishoitajat, omaishoitajaksi ryhtyvät tai muuten omaishoitajuudesta kiinnostuneet,

1. Omaishoitajia on kohdeltava yhdenvertaisesti.

2. Omaishoitajien jaksamista on tuettava.
KOMMENTTINI: tämä on erittäin tärkeää. Omaishoitaja joka hoitaa iäkästä puolisoaan tai vanhempaansa tai vammaista / sairasta lastaan työpäivän jälkeen niin olisi myös saatava lainmukaisia vapaapäiviä jaksamisensa vuoksi.

3. Omaishoitajien tulee päästä kunnan työterveyshuollon piiriin.
KOMMENTTINI: tätä en ole itse tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun luin tämän lauseen niin heti syttyi lamppu. Omaishoitajan palkan maksaa kunta, joten olisi luonnollista että omaishoitajat pääsisivät työterveyshuollon piiriin.

4. Omaishoitoon on varattava määrärahoja tarvetta vastaavasti.
KOMMENTTINI: määrärahoja olisi ehdottomasti varattava tarpeen mukaan. Poimin tuosta diaesityksestä seuraavat tiedot: Yhden henkilön laitoshoito maksaa n. 70 000 € /vuosi, tehostetussa palveluasumisessa 42 000 € /vuosi ja palveluin tuetussa omaishoidossa 13 000 € / vuosi. Keskimäärin omaishoitajat saavat omaishoidon tukea 450 € / kk x 12 = 5400 € / vuosi.

5. Omaishoitajat on otettava mukaan palvelujen suunnitteluun.
KOMMENTTINI: ehdottomasti omaishoitajia olisi kuultava ja otettava heidät suunnitteluun mukaan.

6. Omaishoitajan tarvitsemat lähipalvelut on varmistettava
kuntaliitoksissa.
KOMMENTTINI: Kannatan !

Itse olen ollut kehitysvammaisen lapseni omaishoitajana reilusti yli 10 vuotta. Perhe-ja työelämän sovittaminen on ollut välillä hankalaa. Niin äitinä kuin omaishoitajana olen aktiivisesti tehnyt yhteistyötä lapsen koulun opettajien kanssa. On ollut erilaisia palavereita ja lääkärikäyntejä, jotka on aina virka-aikana. Iltatöitäkään en pystyisi tekemään koska kotona tarvitaan äitiä enkä voisi olla silloin omaishoitaja mikäli olisin iltatöissä.

LINKKI: http://www.omaishoitajat.fi/sites/omaishoitaja.pohjaton-asiakas.fi/files/Liite%2005_12_Kunnallisvaalit%202012.pdf

Unisefin terveiset Afrikasta

Eräänä maanantaina oli Unicefista kertomassa Afrikassa asuvasta eräästä 11 vuotiaasta tytöstä, joka nyt saa käydä koulua, mutta joutuu auttamaan YH-äitiään. Isä oli lyönyt lapsiaan ja äitiä. Koulussa oli aiemmin vain kuoppa missä vain koulun pojat kävivät päivän aikana vessassa, ei ollut puhdasta vettä vaan käytettiin "likaisesta" järvestä vettä, YH-äidillä ei ole tuloja.

Koskettavinta tarinassa oli se kun koulu on ilmaista ala-asteen aikana, mutta yläaste maksaisi Suomen euroissa 30 €. Se on pieni summa meidän tuloista, mutta suuri summa Afrikkalaisille jotta lapset pääsisivät käymään koulua. Sydäntä raapaisi.

Unicefin avulla nyt koulussa on tytöille ja pojille omat puuceet, kaksi uutta kaivoa yms.

Meillä lapset saavat käydä koulua, saavat puhdasta ruokaa ja vettä, terveydestä huolehditaan, lapsilla on pääsääntöisesti koti missä rakastavat vanhemmat pitävät heistä huolen.

Pitäkäämme siis huoli että jatkossakin lapsilla on turvallinen koti, saavat käydä laadukasta päiväkotia ja koulua sekä jatko-opiskella saadakseen ammatin, jota kautta saavat työtä ja ansioita.

Myös työssäkäyvien palvelut tulee olla kunnossa, jotta työelämä olisi mielekästä ja jaksamme käydä töissä. Ruuhkavuosina olisi ehdottoman tärkeää että vanhemmat saisivat hoitaa omia lapsiaan iltaisin ja viikonloppuisin. Ja jotta vanhemmat jaksaisivat niin erilaisia vaihtoehtoja tulee järjestää työelämässä eikä työnantajien tulisi katsoa "pahalla" kun vanhemmat haluavat hoitaa omia lapsiaan eivätkä sysää lapsia toisten hoidettavaksi.

KOHTUUHINTAISIA TUKIASUNTOJAKIN ON SAATAVA ERI DIAGNOOSILLA OLEVILLE AIKUISTUVILLE VAMMAISILLE NUORILLE !

Toivottavasti myös vammaisten, kehitysvammaisten ja eri diagnooseilla oleville rakennettaisiin asuntoloita tukipalveluineen. Esim. Autismisäätiöltä vapautuu kuulemma alle 5 asuntoa ja jonossa on monta kymmentä asunnon tarvitsijaa. Kehitysvammaisten asuntolatilanne on varmasti yhtä huono. Ja jos vanhemmat eivät ole aktiivisia rakennuttamaan asuntoja niin väitän että heikolta näyttää saada oma aikuistuva lapsi itsenäistymään. 

Tässä ei ole kyse vain vanhempien halu päästä eroon lapsestaaan vaan ihan näiden vammaisten, kehitysvammaisten ja muiden tukea tarvitsien aikuistuvien nuorten oma halu päästä itsenäistymään. Osa tarvitsee enemmän tukea ja opastamista vuorokauden rytmin säilyttämisestä kun taas osa pärjää hyvinkin pitkälle itsenäisesti. Kukaan vanhempi ei ole tahallaan synnyttänyt vammaista lasta. He ovat yhtä lailla rakkaita vanhemmilleen ja ovat Suomen kansalaisia. 

Jo reippaasti yli 20 vuotiaat haluaisivat itsenäistyä eikä ole oikeudenmukaista että heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Kolikon toinen puoli on myös se että niäden vammaisten nuorten aikuisten vanhemmat ikääntyvät, osa voi olla reilusti yli 50 v ja ovat sidoksissa aikuiseen lapseensa koska hän vaatii vuorokaudessa aikatauluttamista.

Miten ikääntyvät vanhemmat jaksavat, onko tätä kukaan miettinyt ? Samanikäiset ikääntyvät vanhemmat saavat jo nauttia omasta ajastaan, matkustella ja harrastaa ilman että työstä pitää tulla suoraan kotiin.

Rakennuttamalla tukiasuntoja autamme vammaisia lapsiamme itsenäistymään, mutta myös tuemme vanhempien ikääntymistä ja heidän jaksamista.

Vanhempien aktiivisuudella on tukiasuntoja rakennettu Helsingissä Käpytikka ry kautta. Nostan projektissa mukana olleille vanhemmille HATTUa. Heidän ponnisteluistaan voi lukea tarkemmin http://www.kapytikka.fi/ . Oma huoleni on se että onko työssä käyvillä vanhemmilla mahdollisuutta käydä neuvottelemassa virka-aikoina virkamiesten kanssa. Ja jos on niin pitäisi löytää samassa tilanteessa olevia vanhempia. 

LINKKI:

Asuntoministeri haastaa kunnat talkoisiin: "Kohtuuhintaisen asumisen varmistaminen on pääkaupunkiseudun yhteinen haaste" 
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=419373&lan=fi

Lauantaina 15.9.12 vietin iltapäiväni Kontulassa

   Lauantai puolen päivän jälkeen valmistauduimme lähtemään kahden lapseni jalkapallopeleihin Kontulaan. Onneksi ei satanut ja aurinko lämmitti pilvien väistyttyä. Ensin pelasi kuopukseni joukkueineen ja perään esikoiseni erityisjalkapallojoukkueesta erkka SM-tason pelaajat. Esikoiseni oli kannustamassa kentän laidalla joukkuettaan. Painostus oli hyvä ja pojat jaksoivat pelata vaikka ei ollut vaihtopelaajia. Molemmissa sarjoissa Kontu vei tällä kertaa voiton. Pelit olivat Ystävyysotteluita, jotka liittyivät FC KonTun järjestämään Kontula päivään.

PuiU erkkajoukkueen jojon tehtäviä hoitamassa

   Katselin Kontulan liikuntapuiston aluetta taas ihaillen. Alueella on nurmi-, tekonurmi- ja tenniskenttä. Kentän laidalla on alue, jossa on kuntolaitteet ja kaksi erilaista lasten leikkialuetta. Alue on suunniteltu erittäin hyvin ja huomasin ettei se ole kokonaan valmis. Nimittäin Rintinpolulta tultaessa alueella on vielä rakenteilla ilmeisesti puistoalue oleskelua varten.
   Mietin Puistolan liikuntapuistoa, jossa on aidatut nurmi- ja tenniskenttä. Tenniskentän vieressä on hiekkapohjainen lentopallokenttä sekä iso hiekkakenttä, joka jäädytetään talvisin luistinkentäksi. Liikuntapuistolan laidalla on Puistolan peruskoulu ja sen edessä on pieni lasten leikkialue yhdellä kiipeilytelineellä varustettuna. Lähettyvillä on myös erittäin pehmeä isohiekkainen alua potkuseinällä, muuten hyvä, mutta kengät uppoavat ja nappikset/kengät ovat täynnä hiekkaa.
   Toivoisin ja haluaisin vaikuttaa Puistolan liikuntapuiston kehittämiseen niin että sielläkin olisi kuntolaitteet ja lasten leikkipaikka turvallisesti niin ettei leikkivät lapset joutuisi mopoilevien ja autoilevien "jalkoihin".
   Kuntolaitteet lisäisivät varmasti Pusitolan liikuntapuistomme käyttöä. Esikoisenikin viihtyi Kontulassa kuntolaitteissa ja mikä olis paras erityislapselle kuin päästä lähiliikuntapuistoon liikkumaan mielekkäästi.

Toinen alue mikä tulisi kehittää on Suuntimotien puisto Suuntimotien varrella.  

Haluaisin vaikuttaa alueemme yhteisiin alueisiin. 

Esikoiseni viihtyi kuntolaitteissa

 

Perjantai 14.9.2012 päiväni

   Työ-ja kouluaamuna normaali aamurutiinit, johon kuului että huolehdin lasten aamiaisesta + pakkaavat koulukassinsa. Tämän jälkeen matkasin jo kello seitsemän jälkeen bussipysäkkiä ja Puistolan asemalle vaaliesitejakeluun. Olimme Puistolan ehdokkaiden kanssa suunnitelleet tämän keikan. Paikalla oli kaksi muutakin Puistolan kolleegaehdokasta.
   Ennenkuin pääsin bussipysäkille huomasin taas sen minkä monet kerrat olen jo huomannut. Kaikki kolme bussia meni peräkkäin kohti Helsinkiä/Malmia/Jakomäen suuntaan. Näin tapahtuu myös Puistolan asemalle päin mentäessä, jonka jälkeen saa odottaa jopa 20 minuuttia ennenkuin taas tulee busseja.
   Varhain aamulla on hyvä myös katsoa ympärilleen Tapulikaupungin puolella. Mietin Postin entistä palvelukonttoria, jonne on haettu vuokralupaa ravintolalle terasseineen. Ilmeisesti jo Tapulikaupungissa oleva ravintola haluaisi muuttaa Postin entisiin tiloihin. Oli miten oli niin Tapulikaupungissa on pienellä alueella jo nyt 6 ravintolaa, joista 2 on pizzerioita. Terassi sijoittuisi kesällä hyvin vilkasliikenteiseen kulkuväylään, josta kuljetaan lähikauppaan, terveysasemalle sekä junalle, myös Puistolan vanhusten palvelutalolta kulkee iäkkäitä vanhuksia. Maatullinaukiolla on hyvin usein torimyyjiä, joten tämä suora kulkuyhteys on erittäin tärkeä eikä sitä saisi tukkia ravintolan terassilla. Maatullinaukion viereisen asuintalon kivijalassa on jo yksi ravintola terasseineen. Postin entisestä konttorista katsottuna nurkan takana on myös ravintola terasseineen, joka sijaitsee kirjastoon johtavan oven vieressä. Kirjaston vieressä on Nuorisoasiainkeskuksen tilat, jossa käy Tapulikaupungin nuoriso. Tunnin jaettuani vaaliesitteitäni menin töihin.

Takanani Puistolan entinen Postin konttori

 

Tapulikaupungin Maatullinaukiolta

Tapulikaupungin Maatullinaukio

   Työpäiväni päättyi kello 16.00, josta suoraan kyytiin ja kohti kuopuksen jalkapallopiiripeliin. Tällä kertaa peli pelattiin Johanneksen kentällä vierasjoukkueena. Pääsin nuoruuden maisemiin. Johanneksen kentän vieressä on Helsingin Normaalilyseo=Norssi, jossa kävin yläasteen. Muistan ikuisesti kotitalousluokan liitutaulun yläpuolella olevan kirjoituksen " hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Tätä on ollut hyvä muistella elämän varrella.    
   Yläasteen aikana mielestäni kunnioitettiin opettajia ja muita koulun henkilökuntaa sekä rehtorille ei ryppyilty. Luokanvalvojaa "pelättiin" ja hänen tulonsa kuului koulun käytävillä. Hänellä oli korkokengät ja jokaisen askeleen kuuli kun korko kopisi äänekkäästi. Vilkkaat pojatkin hiljenivät kuultuaan kopisevien askeleiden lähestymistä. Johanneksen kentällä pidettiin liikuntatunnit, jossa pelattiin mm. pesä-ja jalkapalloa sekä talvisin luistelimme ja kentän laidalla olevat kopit, joiden seinille oli kaiverrettu vuosien mittaan vaikka mitä. Kentän vieressä kalliolla takanani kohosi Johanneksen kirkko.
   Istuimme kivipenkeillä seuraamassa kuopuksen joukkueen jalkapallopeliä. Siinä samalla oli hyvä muistella nuoruutta, muistelin jopa niin että tippa tuli linssiin. Voi sitä nuoruutta (syvä huokaus) !
   Kotiin päästyämme oli hyvä rentoutua ja viettää aikaa perheen kanssa.

Seison Helsingin Normaalilyseo= Norssi edessä

Johanneksen kenttä

Johanneksen kentän kivipenkeillä seuraamassa kuopuksen  futispeliä

Norssi, yläasteen kävin tässä koulussa

Johanneksen kirkko

Vapaa-aikani

   Olen töissä koulussa koulunkäyntiavustajana. Työ on mielenkiintoinen ja opin tässäkin iässä uutta. Koulumaailma on minulle tuttu kolmen lapseni kautta.
   Esikoinen on jo suorittanut pidennetyn oppivelvollisuutensa ja opiskelee nyt aikuis-ja oppimiskeskuksessa viimeistä vuotta. Keskimmäinen käy viimeistä lukiovuotta sekä kuopus aloitti 4. luokan.
   Olen "istunut" esikoisen ala-asteen koulussa johtokunnassa, jonne rehtori pyysi minut henkilökohtaisesti ns. erityislasten puolesta puhujaksi tai miten sen nyt ilmaisisi. Oli mielenkiintoista nähdä ja kokea toinenkin puoli koulun toiminnasta.

Jalkapallokentällä joukkuejohtajana seuraamssa esikoiseni joukkueen harjoituksia

   Keskimmäinen lapseni aloitti jalkapalloharrastuksen syksyllä 2001. Vapaaehtoisena ilmoittauduin joukkueeseen huoltajaksi ja myöhemmin toimin varustevastaavana. Ahkeraan kävin lapseni harjoituksissa kannustamassa koko joukkuetta. Pelaajat sekä vanhemmat tulivat tutuiksi, jopa niin että kesällä 2002 syntynyt kuopus oli jo 1 kk ikäisenä mukanani kentän laidalla rattaissa istuen . Toimin edelleen keskimmäisen lapseni jalkapallojoukkueessa, tällä kertaa joukkuejohtajana. Joukkue pelaa Palloliiton B-tyttöjen Ykkösdivisioonissa ja hyvin ovat menestyneet, sarjapaikka on säilymässä vuodelle 2013.
   Alkuperäisiä pelaajiakin on edelleen ringissä unohtamatta jo monta vuotta pelanneita pelaajia. Vietimme lokakuussa 2011 10 vuotistaivaltamme biljardin oppitunnilla Flamingossa sekä yksityistilaisuutena pidimme mahtavat juhlat, jonne kutsuimme myös entisiä pelaajia ja toimihenkilöitä juhlimaan.

   Vuoden 2003 alussa esikoiseni kiinnostui myös jalkapallosta, joten otin urheiluseuramme johtokunnassa (jossa istuin jäsenenä) esille erityisjalkapallojoukkueen perustamisen. Seura näytti vihreää valoa.    
   Toukokuussa 2003 erityisjalkapallojoukkue saatiin toimintaan ja sain luottamuksen toimia joukkuejohtajana, sillä tiellä ollaan edelleen vielä 9 vuoden jälkeen.
   Alussa oli mukana vain tyttöjä. Tytöt keksivät itse joukkueen nimeksi Energiset Tytöt.. Vuonna 2004 mukaan liittyi myös pojat ja heidän joukkueen nimeksi tuli Haukka Pojat. Vuosi 2003 oli Euroopan Unionin vammaisten teemavuosi ja vuosi 2004 oli EU:n liikuntakasvatuksen teemavuosi (EYES).
   Joukkueeseen on liittynyt vuosien aikana eri-ikäisiä ja eri diagnoosilla olevia pelaajia. Tällä hetkellä pelaajien ikärakenne on noin 10 v- 41 v. Joukkue on hioitunut yhteen niin hyvin että olemme päässeet pelaamaan joka vuosi moniin turnauksiin, jopa kahdella joukkueella. Kesällä 2012 osa joukkueen pelaajista osallistui erityisjalkapallojoukkueiden SM-sarjaan. Pelaajat odottavat innolla turnauksia, joita on onneksi vuosittain useita.
   Sitkeällä valmennuksella ja vapaaehtoistyöllä olemme saaneet joukkueen Me Hengen luotua hyväksi. Tässä huomataan että myös erityislapset ja -nuoret oppivat myös pelaamaan jalkapalloa.

   Kuopus harrastaa myös jalkapalloa. Hän aloitti harrastuksen 6 vuotiaana kuten keskimmäinen lapseni eli on nyt harrastanut kohta 4 vuotta jalkapalloa. Kannustan häntä äitinä kentänlaidalla ja käyn seuraamassa piiri-sekä turnauspelejä. Autan miestäni taustalla hänen toimiessaan kuopuksemme joukkueessa joukkuejohtajana. Olen siis aktiivisena mukana kuopuksen joukkueessa, tällä kertaa äitinä ja saan vain nauttia ilman velvollisuuksia kuopuksen joukkueen peleistä. Olen saanut tutustua kuopuksenkin joukkueen vanhempiin.

   Siinähän ne viikot menee kun vapaa-ajalla kannustamme lapsiamme hyvän harrastuksen parissa. Ei ainakaan voi sanoa etteivätkö meidän perheen lapset liikkuisi tai syrjäytyisi. Välillä kotona meillä on "vieraita" lapsia kun kuopuksella käy ahkeraan ystäviä.
   Oma vapaa-aikani on kahtena päivänä viikossa kun pääsen jo alkuiltapäivästä töistä. Kunhan tässä syyskuun alkupäivinä olen saanut hoidettua virka-asiat kuntoon niin aloitan iltapäivisin kuntosalilla käynnin. Ehdin hyvin Malmille tunniksi kuntosalille ennenkuin koti ja ruoanlaitto kutsuu. Organisointitaitoja vaatii kun sovittelemme perheemme harrastuksia + koulujen vanhempainiltoja yms. Ilman perhekalenteria organisointi ei onnistuisi. Yleensä organisointi onnistuu, mutta toki tulee tilanteita kun organisoinnista huolimatta aikataulutus epäonnistuu, mutta niistä on selvitty :)

  Lisäksi perheemme käy aina vapaina viikonloppuina mökillä, jossa saa tyhjennettyä kaupunkielämän pois mielestään. Saamme nauttia luonnosta, kalastuksesta ja mökkitouhuista. Kesällä vietämme kesälomat koko perheen voimin 3-4 viikkoa. Mökillä kerääntyy voimia arkiseen touhuihin.

Mökillämme on useita eläimiä lemmikkeinämme, mm. sisiliskoja. 

Tule tukijoukkooni ja/tai tue kampanjaani

Perhe- ja työelämän yhteensovittamista on helpotettava.
Erityislapsiperheiden tukia ja palveluita on kehitettävä.
Ruuhkavuosina lapsiperheillä oltava työaikajoustoja.

Lähiliikuntapaikkoja on oltava riittävästi ja tasaisesti ympäri Helsinkiä.
Jokaisella lapsella ja aikuisella on oltava mahdollisuus harrastaa liikuntaa.
Liikuntamaksut kohtuullisiksi.

Nuorille ja nuorille vammaisille työ- ja opiskelupaikkoja.
Nuorten ja nuorten vammaisten työllistämistä parannettava ja tuettava.
Luotava erilaisia opiskeluvaihtoehtoja.

Laadukkaat kunnalliset palvelut on turvattava.
Päivähoidon, koulun ja iltapäiväkerhon on oltava laadukasta eikä resursseista saa
säästää. Nuorisotiloja lisättävä ja toimintaa tuettava, myös vammaisille.
Terveyspalvelut on pidettävä laadukkaana. Vanhuksille turvallinen vanhuus.

Oikeudenmukaisuuden puolesta

Olen 42-vuotias uusioperheen äiti ja omaishoitaja.
Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme lasta.
Esikoiseni on erityislapsi. Työskentelen
koulunkäyntiavustajana.

Jalkapallo on osa perhettämme. Kaikki lapseni
pelaavat jalkapalloa Puistolan Urhelijoissa.
Olen toiminut aktiivisesti Puistolan Urheilijoissa
jalkapallojoukkueissa toimihenkilönä,
johtokunnan jäsenenä ja nais- ja tyttöjalkapallojaoston
jäsenenä ja pjnä. Olin perustamassa
seuramme erityisjalkapallojoukkueita

Asioihin vaikuttamalla voi saada muutosta aikaan.
Toimin Puistolan Sos.dem Työväenyhdistyksen
puheenjohtajana ja haluan rakentaa meille kaikille parempaa Helsinkiä.

Arzu lapsena 

Voit tukea kampanjaani:

Tulemalla mukaan tukijoukkooni rakentamaan yhdessä
meille kaikille parempaa Helsinkiä.

Lahjoittamalla kampanjatililleni vaali-ilmoittelua varten:
FI4516533500004900
Pienikin lahjoitus on suuri apu!

Ota yhteyttä:
puh. 0400 607 932
sähköposti: arzucaydam1@hotmail.com

 

Kuva on Turkista isovanhempieni pihasta 

Vaalikampanjani on alkanut Jakomäestä

Lauantaina 25.8.12 olin mukana Jakomäki toripäivillä. Päivä oli viileä kun lähdin Jakomäkeen. Puistolan Demarit johtokunnan jäsenet ja ehdokkaat pystytimme Stadin Demarit teltan, jonka jälkeen kävi kova kuhina ja keskustelua syntyi Jakomäen, Suurmetsän ja Alppikylän asukkaiden kanssa. Lapset saivat ilmapalloja. Pikkuhiljaa sää lämpeni ja jouduin riisumaan takin pois. Torin esiintymislavalla esiintyi erilaisia artisteja ja jopa taikurikin oli ehtinyt paikalle. Paikalla oli tukijoukoistani kaksi henkilöä, kolmas tukihenkilöni toi uunituoreet esitteeni. Kiitos heille Jakomäki päivästä. Tunnelma oli kaiken puolin MHATAVA !

Jakomäki toripäivillä ehdokaskolleegoideni kanssa

Kuuntelin alueen asukkaita, joilla kaikilla oli omia elämänkokemuksia kerrottavana. Suurmetsän puolella on lopettanut pieni ruokakauppa, joka toimi yksityisyrittäjän pitämänä. Nyt Suurmetsän asukkaat käyvät Jakomäen puolella ainoassa ruokakaupassa, josta kerrottiin että kun ei ole kilpailijaa niin hinnat ovat korkeita. Alppikylä on rakenteilla, jossa asuu jo nyt asukkaita ja lopullinen asukasmäärä Alppikylässä tulee olemaan lähes 2000 asukasta.

Kuulin että postiasiamiestäkään ei ole enään Jakomäessä vaan asukkaat käyvät noutamassa pikkupaketit Jakomäen R-kioskilta ja isommat paketit Malmilta asti. Julkisilla toki pääsee Malmille linja-auto numerolla 77A, mutta alueella asuu paljon lapsiperheitä  ja maahanmuuttajataustaisia perheitä sekä iäkkäitä vanhuksia niin voin vain kuvitella kun autottomat asukkaat joutuvat kantamaan isommat postipaketit Malmilta asti julkisissa kulkuvälineissä. Lisäksi laboratorion puuttumisesta kuulin monelta, lähin laboratorio on Puistolan terveyasemalla, jossa käyvät myösTapulikaupungin ja Puistola-Heikinlaakson asukkaat. Aamuiset jonot lienevät pitkiä.

Iäkkäiden asukkaiden kanssa vaihdoin kuulumisia  ja kuulin uskomattomia tarinoita. Nostan heille hattua kun jaksavat ilman pientäkään nurinaa tyytyä ainoisiin palveluihin mitä Jakomäestä on / saa, monet kun eivät pääse kulkemaan yksin ja jos ei ole tukihenkilöä niin jäävät palvelujen ulkopuolelle. Jakomäessä toimii vanhusten palvelutalo ihan Jakomäen terveysaseman vieressä, joten laboratorion palauttaminen olisi varmasti paikallaan Jakomäen terveysasemalle.

Nuorisotilat puuttuvat, tai oikeastaan ovat jääneet vesivahingon jalkoihin eikä ole vieläkään osoitettu uutta paikkaa missä Nuorisoasiankeskus voisi pitää nuorisotaloa. Nuoret viettävät aikaansa koulujen pihoilla, ostoskeskuksen lähettyvillä jne.

Jakomäessä toimii Jakomäen peruskoulu kahdessa rakennuksessa. Toisessa toimii ala-aste ja toisessa yläaste. Mihin nykyiset ja tulevat esikoululaiset sekä Alppikylään muuttavat lapset sijoitetaan tulevaisuudessa opintielle....

Alppikylän puolelle valmistuu vuoteen 2014-2015 mennessä kerros-ja pientaloja, joten alueella tulee asumaan lapsiperheitäkin. Kuulin että päiväkotia ei tule ennenkuin alueella on tietty määrä lapsia. Palvelut laahaavat siis perässä. Jo nyt on Puistolan lähialueella päiväkodit aivan täynnä eikä töihin palaavat vanhemmatkaan saa välttämättä lapsilleen päiväkotipaikkaa ellei oteta ylitäyttöpaikalle.

Alppikylän kaavaluonnos: värikkään kaavan oikealla laidalla Lahden moottoritie, jonka toisella puolella Jakomäki

Summa summarum. Suurmetsä, Jakomäki ja Alppikylän kunnalliset sekä muutkin palvelut on turvattava ja kehitettävä. Olen huolissani Jakomäen lähialueen tulevaisuudesta mikäli näitä asioita ei saada kuntoon ja hyvinkin pian.